Lämpöeristys Isodränistä ja raudoituksen tekoa

Kun itsellensä kovat dead linet asettaa, niin töitä saa tehdä - vai miten sen sellaiseksi lentäväksi lausahdukseksi pukisikaan. Nuori isäntä se päätti valupäivän ja siihen oli sovitettava kellaritöiden aikataulu. Kuka siitä nyt sitten on saanut kärsiä, isäntä itte tietenkin. Ja lunta tulee taivaan täydeltä joka hemmetin päivä. Ihan säälittää oma aviopuoliskoisensa: lunta pitää luoda ja lattiaa pitää raudoittaa...

No, onneksi ollaan jo pitkällä. Putkikaivannot on täytetty ja tasoitettu, lattian pohja on tasattu soralla, Isodränit kuitukankaineen on levitetty valmiiden viemäreiden päälle, ja raudat on leikattu ja aseteltu ja surrattu, lattialämmön vientiputket on kaivettu Isodräniin pintakerrokseen, irrotuskaistale on teipattu seinään, nysiä eli raudoituksen korotuskappaleita vielä puuttuu. Huomenna se homma, ja sitten tulevat lattialämmitysmiehet kiinnittämään raudoitukseen lattialämmistysputkiston. 

Ratkaistavia ongelmia vielä ennen valua:

- Millä irrotetaan piipun antura valusta, ettei piippuun tule liiallista vääntöä? Irrotusraudoitus olisi nerokas tuohon kohtaan, mutta kun niitä ei saa mistään tähän aikatauluun yksityinen. 

- Onhan lattiakaivot kaikki oikeassa korossa ja sijoitussuunnitelmamme viisas ja pitävä? Tätä murehditaan varmaan hamaan tappiin saakka. Ja eikä sille nyt tietenkään muutenkaan enää mitään tehdä voi....

- Miten saadaan suihkulle varattuun syvennykseen hieman matalampi lattia kuin muualle, eli ikäänkuin suihkulle oma allas? Helpottaisi varmaan esim. liukuovien asennusta ja pitäisi vedet paremmin omalla alueellaan.

- Millä erotetaan autotallin ja muun kellarin välinen valu toisistaan? Millä estetään valua valumasta autotalliin? Ja taas se rst rauta olisi kätevä...

-

Helmikuun merkitsemättömistä

Talolla tapahtuu melkein joka päivä jotakin. Kaikkea en ehdi kirjailla muistiin, sitä mukaa kun ne tapahtuvat, joten tässä kuvallisessa muodossa helmikuun kirjaamatta jääneistä tapahtumista pieni muistio. 

Ennen kaikkea, talo on talo, ylläpitoon ja huoltoon palaa aikaa paljon, eikä siitä jää jälkeä remontin lopputulosten muodossa. Kuluneessa kuussa työllistämisestä on pitänyt huolta talvi. Helmikuu on ollut ennenkaikkea taistelua lunta ja kylmää vastaan. Yli kahdenkymmenen asteen pakkaset ja 70 cm lunta ovat pitäneet nuoren isännän työllistettynä. Ehkä tuo lapio kohta kasvaa kiinni hänen työrukkaseensa...

Lämpöä vuotaa koko ajan pois yläpuolelta ja pakkanen pyrkii sisälle kellarista:

Remontointi on taas täynnänsä kaikkea pientä nykerrystä, joista jokaista yksityiskohtaa ei tule kirjanneeksi edes ylös, onneksi on valokuvakalenteri tietokoneella, josta voi palauttaa mieliin, mitä kaikkea tuolla nuori isäntä onkaan hionut kohdallensa. On ollut sokkelin ja välipohjan paikkausta, on ollut sokkelin siistimistä timanttiporalla, on ollut valamista sinne, ja lapioimista tänne. Minä kotona yritän tehdä toimistohommia, kierrättää pattereita rintamamiestalofoorumin kautta, etsiä lattiakaivoja ja tietoja rakennusteknisistä asioista. Onneksi nykyään on netti, jokaisesta voi tulla rakennusinsinööri ihan hetkessä;-) Paloturvallisuus, raudoituksen tekemisen yksityiskohdat, lattiavalun jälkihoito jne.....

Kuun aikana on myös purettu sitä sun tätä, olohuone sisäpuolisesti, eteinen ja keskikerroksen WC. 

 

Talolle on kuluneen kuun aikana alkanut ilmestyä uusia materiaaleja, ei siis vain pelkästään uusia työkaluja....Lattialaudat saapuivat, kuusta, 5,20 m pitkää, 33 mm paksua, 95 mm leveää. Kellarin lattian alle tulevat Isodränit saapuivat, maalämpöpumppu yms. Talvi on tehnyt joka ikisestä entrassesta todellisen jännitysnäytelmän! Lautarekka meinasi liukua ilman kuskia tiehensä, Isodrän lasti seisautti paikallisen liikenteen lumiauroineen ja isäntä meinasi saada "slaakin" rehkimisestä, maalämpöpumppu ei päässyt sovittuna päivänä perille, koska aura-autoa ei näkynyt jne.

Käsite "kuukauden ylläri" pitää edelleen pintansa, kaikenlaista ihmeteltävää purku-urakoinnin yhteydessä on tullut esiin, kuten totaalisesti autotallin kohdassa allensa laskeva hapertunut pohjaviemäri, joka laski tässä kurvissa kaiken allensa - onneksi ryhdyttiin korjauspuuhaan. Jännittävä yhdemöykky uuteen tekniikkaan ja iloksemme autotallin puolella ollut liittymä moderniin viemärimaailmaan.

Vessan sisustaa purkaessa kävi ilmi, ettei sekään sitten ollut enää alkuperäisten seiniensä sisäpuolella, vaan vanhaisäntä oli omatoimisesti laajentanut sitä olohuoneeseen päin - no se selittikin omituiset kaksi ilmastointiaukkoa vessan sisällä.....Vanhaisäntä oli taas jälleen kerran käyttänyt moottorisahaa varsin luovasti, ja vetänyt kantavat palkit poikki oikein nätisti. Yläkerta on todella "kelluva", pysyy ylhäällä ilmeisesti vain ulkoseinien varassa - no, jos se on pysynyt siellä sellaiset 40 vuotta, kannattaako ottaa ihan hirveää stressiä. Tehdään mitä voidaan ja yritetään korjata aiheutetut vahingot mahdollisimman kunniakkaasti.

Slammaustyöhön valittu muurari kävi tarkastamassa talon, ja totesi, että on totaalinen ihme, ettei se ole palanut: purut kiinni savupiipussa, palomuuri hirren päällä jne. Ties mitä muuta katasrofirakennetta paljastuu, kun saadaan yläkerrasta perattua purut pois ja nähdään piipun vierustaan.

Vuodenvaihteessa itsensä meille hommiin luvannutta timpuria ei näy ei kuulu, alkaa usko loppua kohta. Usko siitä, että kesäksi päästäisiin tuonne asumaan, alkaa käydä todella epätodennäköiseksi. Mutta pistetään peukut pystyyn ja toivotaan parasta, mitäs tässä muutakaan voi.

UUDET ja kauniit pohjaviemärimme

Tunnelbana oli tänään aamulla valmis vastaanottamaan LVI- asentajan, jonka saapumista jännitimme, koska olemmehan kuulleet näitä tarinoita niiin paljon. Mutta! Sieltä hän saapui, mukanaan Puruksen huippuhienot rst lattiakaivot, joka oli tietenkin paljon enemmän, kuin mitä osasimme odottaakaan. 

Ja hyvin nopeasti pohjaviemäri kellarikerroksen lattiakaivoineen olikin valmis - kannatti ottaa putkari tuntiliksalla!

Seuraavassa alakerran vessa - eikun anteeksi, siis PANNUHUONE: 

Näkymä kodinhoitoseinustalle:

Kylpyhuone ja sauna:

Tekninen tila:

Nainen saa mitä nainen haluaa, eli pyöreät, 

huulletut rst - lattiakaivot, kun ne muoviset on niin ...muoviset....

Toisille ulkonäkö on tärkeä, toisille viemäröinnin ulkonäkö on tärkeä.

Siitä se kuulkaa ihmiset lähtee, siitä! KOTI meidän perheelle, hieno jälleenrakennuskauden kohde kerrankin tyylikkäästi ja ajatuksella remontoituna, uuden rakentaminen. Olen niin iloinen. Rakennustyömaalla tulee tiukka viikonloppu, koska neljä päivää siihen, että lattialämmitysmiehet tulevat asentamaan lattialämmitysputkiston. Viemärikaivantojen täyttö, kaatojen tarkastus, eristelevyjen levitys, raudoitus, viemäröinnin sitominen raudoitukseen. Ponnistus ja pinnistys ja rutistus. Onneksi on lankomiehiä.

Loppuanekdoottina esiteltäköön teknisen tilamme uudet asukkaat: 

herra Maalämpöpumppu ja daaminsa Puskurivaraaja.

Uuteen nousuun - selkävoitto remonttiahdistuksesta!

Johan tässä ollaan ryvetty kyllin loputtoman remonttisuon ja talvikelien aiheuttamassa masennuksen laaksossa. Viime ajat ovat olleet väistämätöntä taaksepäin valumista; kun otat askeleen eteenpäin, valut kaksi taakse. Takaperoiseksi tien ovat tehneet talvikelit ja loputon lumentulo, toimijoiden löytämisen haastavuus ja projektihallinnan sokkeloisessa maastossa eksyileminen. 

Nyt suunta on VIHDOIN kääntynyt. Tämä kuutiotilavuudeltaan huikea paatti kääntyy hitaasti, mutta nyt kun keula vihdoin ollaan saatu veivattua purkukurssistaan, ei isokaan aallokko voi enää kääntöliikettä pysäyttää! Tänään ja juurikin tänään ensimmäistä kertaa isäntä ja uskollinen lankomies pääsivät urakassaan siihen pisteeseen, että jotain uutta ja pysyvää alettiin asetella paikoilleen. Miehet tarkastivat vesivaa´alla lattian koron kellarissa, huomasivat välipohjalaatan olevan kuutisen senttiä vinossa, tasasivat lattian ja aloittivat uudelleenrakennusurakan. HURAA; HURAA; HURAA!

Nuoren isännän nöyrästi kaatoon veistelemä savimaa tasoitettiin hiekalla ja miehet aloittivat viemäriojien kaivamisen ja lattianalaiseristyksen levittämisen. Pohjaan laitetaan samaa tavaraa kuin sokkelin ulkopuoleiseen lämmöneristykseen ja salaojitukseen on käytetty, eli kapillaarikatkonkin hoitavaa Isodräniä, vähän paremmalla paineensiedolla.  

Viemärin kaadon kanssa ei tule olemaan ongelmaa, pohjaviemäri laskee 10 metrin matkalla 44 cm, kun vissiin viidellätoista selvittäisiin. Siellä kakkakikkare kiitää vinhaan tahtiin... Lattiakaivojen paikan määritteleminen olikin jännittävän tieteellinen projekti: "no vaikka tosta lähdetään kaivamaan". Maassa näkyy punaisella nuoren isännän maaperään hahmottelema kylpuhuoneen luonnos. Seiniä kiertävät HB priimasta (88 mm) tehdyt rivinteeraukset, suihkulle tehdään oma lasiovinen koppero sisäseinälle, piipulle jätetään saunan puolelle pieni huoltorako, saunan ovea vastapäätä sijoitetaan kylpyamme. Saunaan tulee vielä oma kuivakaivo, mutta sen putki kuulemma tulee kulkemaan betonilaatassa.

Tässä baana teknisestä tilasta kohden kellarin tulevaa vessaa. Päässä uskomattoman paljon meille ja talolle aikaansa uhrannut lankomies.

Tässä seuraavassa kuvassa kuvaaja seisoo tulevan saunan ovella. Maahan on hahmoteltu kylpyammeen paikka ja kuvan alalaidasta "törröttää" suihkusyvennyksen "seinä". 

 

 Seuraavassa näkymä kylpyhuoneen kulmasta kylpyhuoneen ovelle:

Ja tässä alhaalla taas näkymä kyseiseltä kylpyhuoneen ovelta kylppäriin päin. Kylpyhuone ja sauna ovat oikeat päänvaivat, miten ne parhaiten toimisivat ja olisivat täysin turvalliset olemassa olevien rakenteiden kannalta. Saunassa pitäisi riittää happi ja kostean ja lämpöisen ilman tulisi päätyä jonnekin muualle kuin rakenteisiin ja yläpuolella olevan keittiön lattianaluspuruihin tai seinän alajuoksuihin. Tällä hetkellä lopullisia päätöksiä ei ole tehty kuin näiden perusrakenteiden suhteen, antaa lattialaatan rauhassa kuivaa, siinähän on sitten aikaa suunnitella. Saunaa nyt tietenkin ollaan pohdittu paljonkin, koska pitäisi noita hormiasioitakin tässä päättää.

 

Tässä alimmaisessa kuvassa näemme tulevaisuudessa meidän 150 cm leveän suihkusyvennyksen, jonka palttarallaa keskivaiheilla on sitten se lattiakaivo, jonka kaivannon tuosta näemme lähtevän. Piippu jääkööt rauhassansa seisomaan, se huolletaan ja rapataan ulkopuolelta, slammataan sisäpuolelta ja hallelujaa.

Viimeisessä kuvassakin on pointtinsa. Juu, onhan siinä hienoa tasaista oikeaan korkoon kaivettua hiekkalattiaa, mutta siellä kiemurtelee modernin maailman matonen, eli maadoitusjohto. Kaikkea sitä pitää remontoijan osata ajatella! Taas olis pitänyt kaivinkone tilata keväällä tontille, jos tää nyt olis kokonaan unohtunut - vaan eipä unohtunut;-)