Raporttirysäys, osa 2: keittiö

Keittiö on ollut aikamoinen murheenkryyni. Palomuuri puupalkilla, hajotettu kantava seinä, kantava ovenkarmi, hiiriarmeijan hylätty kaupunki, likaiset työvaatteet ja kyljykset rakenteissa, lahonneet välipohjavasat, läpilaho seinä, piippua hajottava välipohjavasa ja sen tukeminen kaksisenttiseen pohjalaattaan jne. Lista on loputon. Nyt se pirulainen on selätetty ja selkävoitto otettu!

Käsittämätön määrä yksityiskohtia ja niiden pähkäilyä. Monen monituista nyperrystä ja tietenkin monien ihmisten tuntien (viikkojen, kuukausien) raadanta! Kiitos nuori isäntä ja velipoikansa, kiitos ukki, kiitos pappa, kiitos mumma, kiitos palkattu työväki,  kiitos talkooväki. Voin sanoa, että tämän keittiön rakenteellisiin korjauksiin on mennyt aikaa kymmenen uuden keittiön rakentamisen verran. Eikä siis vielä ole eden päästy ottamaan mittoja keittiökaappeja varten, mutta se on sitten se tarina erikseen, nyt nautitaan tästä vaiheesta! Kuvakavalkadi!

En enää edes muista, mikä olin alunperin tavoite ja tarkoitus, mutta tästä se sitten alkoi, huomiosta, että seinässä, kantavassa sellaisessa, on katkaistu yksi tolppa. Purkaminen ja yhä haasteellisempien huomioiden tekeminen. Kaiketi ajateltiin vaan lähinnä ottaa irti keittiön kaapit ja vähän uudistaa keittiötä, tutkailla kevyesti, mitä rakenteissa piilee.

No nyt on sitten tutkailtu, pähkäilty ja korjailtu. Tiedetään kyllä, mitä rakenteissa piilee.

Laho seinä on korjattu ulkopuolelta, sisäpuolelta eristeet vaihdettu, juoksut uusittu, paperoinnit, täytteet, vinolaudoitukset:

Lahot vasat korjattu, katto uusittu ja pintaakin jo saatu aikaiseksi:

Yläpuoleinen lapeullakko lisäeristetty (uusi koolaus ja 10 cm lisäpurua, paperointi), lattialaudoitus koolatusta kuusilaudasta:

Hormit siirretty, savupellit pistetty, massaus:

Palomuurin alla ollut puupalkki korvattu valurakenteella, palomuuri purettu, ulkoilutettu ja muurattu uudelleen, piippu piikattu ja rapattu uudelleen.

Lattiakoolaukset korjattu, uusittu, pistetty vaateriin, tarkastettu paloturvallisuustekijät:

Aikaisemmin "runneltu" "kantava" seinä korjattu palkittamalla välipohjavasat kertopuupalkilla, joka pönkätty ylös 110'110 mm liimapuupalkein, joista toinen upotettu kantavaan sisäseinään. Operaatio suoritettu osin yläkerrasta käsin, joka avattu. Keittiön lattian alainen kantava palkki jäykistetty ja tuettu kertopuilla. Koko roskan alle rakennettu kellariin kantavasta väliseinäharkosta seinä, jonka päälle tehty valamalla tukirakenne piippuun kiinnittyvän vasan tukemista varten.

 

(Kamera, missä kuvat palkituksesta on, on raksalla, joten päivitystä tähän kohtaan seuraa vielä myöhemmin.)

Kantava on aikaisemman seinän kohdalla laitettu lainausmerkkeihin, koska tästä voi laskeskella vanhan seinän todellisen kantavuuden: kaksi välipohjavasaa neljästä oli "tuettu" kakkosnelospystyllä, jotka oli naulattu kahdella naulalla välipohjavasaan. Rakennesuunnittelijan korjausehdotus: 300*110 kertopuupalkki ruuvataan näihin pystyihin...No sehän asiaa olis auttanut.

 

 

Uudet purut, lecasoraa:

Piipun ympärille tehtiin kotelo lecasoralle, aikaisemmassa versiossahan purut oli joka puolelta kiinni piipussa ja vajaat tuplat. Sytykkeitä oli juu....

 

Huh. Nyt sitten pintaremontin pariin.

Raporttirysäys, osa 1: kuisti

Nyt pitäis ponnistella tänne oikein raporttirysäys! Kesä on alkanut sellaisissa urakointitunnelmissa, että ei oikein ole ehtinyt koneen ääreen istahtaa. Tapahtumia on siellä täällä ja tuolla, koko ajan tapahtuu. Yhä useammassa paikassa ollaan pääsemässä pintatasoon ja päätöksiä lopullisista sisustusratkaisuistakin pitäisi tehdä. Ne tuntuvat tämän kokonaisremontin jälkeen niin vähäpätöisiltä ja suorastaan turhiltakin, samapa tuo miltä se seinä loppujen lopuksi näyttää, kunhan tietää mitä siellä sisällä on ja mistä se on tehty... 

Vanha kuistin kehikko purettiin hetkellisesti, jotta pohja päästiin kunnolla siivoamaan. Aikasemminhan kuistilla ei ollut ollut laisinkaan lämpöeristystä, mutta nyt sen lattia haluttiin eristää, koska kellarissa kuistin alaiseen tilaan rakennettiin tekninen tila vanhan puuvaraston tiloihin. Siellä on laitettiin lattialämmitys uuteen laattaan ja rivinteeraus, koska maalämpöpumppu pitää olla yli +5 asteen lämpötilassa. Vaikka kuisti säilytetään kylmänä ja eristämättömänä, ei kellarin lämmön haluta karkaavan kuistille, sulattamaan talvisia kattolumia. Lisäksi kuistin lattianalusen eristyksen ja paperoinnin uskotaan parantavan kellarin porraskäytävän lämpötaloudellista tilaa. Aikaisemmin puukehikon ja sokkelin rajasta on näet puhaltanut aikamoista haipakkaa kylmää ilmaa ja kohdassa on myös puurakenteissa havaittavissa kondenssikosteuden merkkejä.

 

Kuistilla korjattiin ulko-oven alta vanhojen portaiden lahottama alajuoksu. Vanha juoksu leikattiin pois ja korvattiin uudella kuusiparrulla. Havaintona se, että vinolaudoitetusta seinästä voi leikata melko huoletta kantavan pystyn pois seinän notkahtamatta, mutta kannattaa tosissaan tarkistaa, onko siinä seinässä vinolaudoitusta;-) Kuistilla ei näköjään ole.... Alle pistettiin bitumihuopakaistale. Rakenne tiivistettiin pellavariveellä.

 

 

Kuistin lattianalainen seinärakenne tiivistettiin Eko-sellueristeellä.

 

 

Kuistin lattiaan paperoitiin kaukalo Elteten VLC+ - paperilla.

 

Kelluva koolaus rakennettiin samanlaiseksi kuin aikaisemminkin, nyt vain vatupassin kanssa.

Paperikaukalo täytettiin lapsityövoimalla teetetyllä purulla (;-) Sinne meni Heikki purut), vähän piti laittaa paalattua lisäksi.

Vuoden 1953 Seura laitettiin sinne, mistä se tulikin. Arvo-setäkin näyttää vielä tuossa melko vetreältä. Lisäksi kuistin uumeniin piilotettiin loput kuistin lattian alta löytyneet tavarat, eli kenkäpari, miesten ja naisten kengät sekä varpuluuta. Lienevät jotain noituutta? Ajattelin varmistaa, ettei nyt vaan mene tämä homma pieleen ja talon onni syrjälleen.

Päälle levitettiin toinen paperi, joka taiteltiin ensimmäisen paperointikerroksen kanssa siten, että siitä tuli tiivis "pussi". Taitos jätetään lattialistoituksen alle.

Kuisti saa lattiakseen sieltä löytyneet kunnon lankut, arvelin niiden olevan ylijääneitä välipohja- ja kattovasoja. Maali karhennettiin ja kirveellä tasoitelluista lankuista piti pikkuisen höylätä. Päälle maalaus tehtiin entisessäkin kodissamme käytetyllä "wanhanajan maalilla" eli alkydimaali Permolla, kun oikean lattiaöljymaalin saatavuus oli taas sitä mitä oli, eli yli viikon tilausajalla. Kuulostaa taas vähän hätäisten ihmisten touhulta, mutta välillä viikko on liikaa...Samalla maalinhakukeikalla kyllä sitten tilattiin muihin puulattioihin koemaalit, oikeaa öljymaalia. Maalarikonsultti vakuutti Permon kuluvan nätisti ja aikaisempien kokemusten mukaan se on ollut oikein hyvä ja pysyvä maali, eikä liukas. Tosin tuohon Permoon saisi lisäaineena myös karhennusta lisää.

Tulisijajärjestelyt ja talon hormitus

Ostaessamme talon käytössä oli ainoastaan puulämmitteinen sauna. 

Kaikista jäljistä ja alkuperäispiirrustuksista päätellen talon pienessä keittiössä oli myös ollut perinteinen puuhella, joka sittemmin oli poistettu sähkölieden tieltä. Piippu ja hormisto sinänsä vaikuttivat alun alkaenkin vakailta, suorilta ja hyväkuntoisilta. Vanha isäntä tietenkin oli poistanut kaikki savupellit (johtolangat: kellarissa irtopeltejä, piipussa peltikoloissa puukalikoita tilkkeenä rappauksen alla...)

Piipun kunnostusasioissa lähdimme liikkeelle hormikunnostusfirmoista. VIRHE: ota aina ensin yhteys piirinuohoojaan, jonka käynti on lähes ilmainen ja arvio puolueeton sekä asiantunteva. Tyhmyydestä hieman ensin sakotettiin, mutta taas maksettiin vain oppirahoja (voi kun joku edes oppisi meidän mokista...). Lopputulema oli kuitenkin omien tutkimusten ja asiantuntevien lausuntojen pohjalta seuraava: slammaus olisi tarpeen, jos tulisijoja aiotaan lisätä tai ottaa käyttöön, pellitys tulisi uusia, hattu hankkia, niistäminen ei vielä ole ajankohtaista, mutta piipun yläosan kunnostus ulkopuoleisella slammauksella ja verkotuksella kyllä pitkittäisi käyttöikää. Lisäksi hormiston järjestely, tulihormien sijoittelu paloepävarmassa puutalossa vaati hieman erityistä ajatusta (kuten aikaisemmissa blogikirjoituksissakin kiroiltu on.....).

Talossa on isohko piippu, jossa on kymmenen hormia, kahdessa rivissä ja toisessä päässä koko kiven hormit, muut kahdeksan puolen kiven hormeja. Piipulla kellarista nokkaan on korkeutta sen 8-9 metriä. Iloinen yllätys oli se, että piippu on tehty melko laadukkaasta reikätiilestä. Ikävä yllätys on se, että todellakin huonokuntoinen pellitys valuttaa pitkin piippua vettä, varsinkin kattolumien sulaessa. 

Ajattelimme varustaa talon kolmella tulisijalla (tiedä sitä sitten, koska nämä tapahtuvat, mutta varaukset näin perusremontoinnin yhteydessä kuitenkin tehdään). Sauna pidetään puulämmitteisenä, keittiöön palautetaan pieni puuhella ja olohuoneeseen perustetaan kokonaan uudelle tulisijalle paikka. Tätä viimeistä meillä ei ehdottomasti ole nyt varallisuutta toteuttaa, mutta kaikki alustavat työt kuitenkin tehdään kellaritöitä ja lattioita laitettaessa.

Pitkällisen harkinnan ja tutkimustyön tuloksena piipun hormien slammaus tilattiin TuPa-uuneilta. Ideana (hyvänä sellaisena) oli se, että piipun kunnostuksen suorittaisi joku sellainen, joka myös mahdollisesti sitten tekisi niitä tulisijoja. Suosittelen tätä kaikille, jos aikeena on laittaa uusia tulisijoja, piipun kunnostukseen todellakin tarvitaan joku, joka osaa ajatella asiaa tulisijojen käytettävyyden (paloturvallisuusetäisyydet, asennettavuus, nuohous jnejnejne.) kannalta. Pelkkä hormin slammaus teetettynä ilman tulevan agendan hahmottamista saattaa olla pelkkää rahan hukkaa. Oikea muurari tietää, mitä tulisijan asentamisessa kuhunkin suunniteltuun paikkaan kannattaa ottaa huomioon.

Ensin piippu rei-itettiin pahasti, alkoi huolestuttaa, myös rakennusmestaria (työssään punainen pipo päässään...).

Nyt iloisena voimme todeta, että sekin osa täysin näkymätöntä työtä on nyt teetetty kalliilla rahalla. Piipun slammaus ja kunnostustyön kaikkinensa nielivät taas aimo osan remonttibudjetista ja ties kuinka monen kuukausipalkkani kokonaisuudessaan....Hormeja slammattiin yhteensä 36 metriä, savupeltejä asennettiin olemattomille sijoillensa kolme ja hormeja järjesteltiin uusille paikoille paloturvallisuusasiat huomioon ottaen. Järkyttävä määrä työtä, joka ei näy talosta ulospäin, on järkyttävän kallista ja itse ainakin kunnioitan perhettäni sen verran, että vanhassa talossa on ehkä syytä kiinnittää hippasen huomiota näihinkin asioihin....

Lopuksi, kunnioituksena muurareiden tekemälle työlle, pojat suojasivat koko piipun sisäisen kokonaisuuden jo syksyllä talolle tilatulla piipun hatulla. Oli sen verran tiivistä rakennetta, että ensimmäinen vesisade sitten slammauksen oli valuttanut kellarin lattialle asti, juu, ihan sinne pohjakerrokseen....