Helmikuun merkitsemättömistä

Talolla tapahtuu melkein joka päivä jotakin. Kaikkea en ehdi kirjailla muistiin, sitä mukaa kun ne tapahtuvat, joten tässä kuvallisessa muodossa helmikuun kirjaamatta jääneistä tapahtumista pieni muistio. 

Ennen kaikkea, talo on talo, ylläpitoon ja huoltoon palaa aikaa paljon, eikä siitä jää jälkeä remontin lopputulosten muodossa. Kuluneessa kuussa työllistämisestä on pitänyt huolta talvi. Helmikuu on ollut ennenkaikkea taistelua lunta ja kylmää vastaan. Yli kahdenkymmenen asteen pakkaset ja 70 cm lunta ovat pitäneet nuoren isännän työllistettynä. Ehkä tuo lapio kohta kasvaa kiinni hänen työrukkaseensa...

Lämpöä vuotaa koko ajan pois yläpuolelta ja pakkanen pyrkii sisälle kellarista:

Remontointi on taas täynnänsä kaikkea pientä nykerrystä, joista jokaista yksityiskohtaa ei tule kirjanneeksi edes ylös, onneksi on valokuvakalenteri tietokoneella, josta voi palauttaa mieliin, mitä kaikkea tuolla nuori isäntä onkaan hionut kohdallensa. On ollut sokkelin ja välipohjan paikkausta, on ollut sokkelin siistimistä timanttiporalla, on ollut valamista sinne, ja lapioimista tänne. Minä kotona yritän tehdä toimistohommia, kierrättää pattereita rintamamiestalofoorumin kautta, etsiä lattiakaivoja ja tietoja rakennusteknisistä asioista. Onneksi nykyään on netti, jokaisesta voi tulla rakennusinsinööri ihan hetkessä;-) Paloturvallisuus, raudoituksen tekemisen yksityiskohdat, lattiavalun jälkihoito jne.....

Kuun aikana on myös purettu sitä sun tätä, olohuone sisäpuolisesti, eteinen ja keskikerroksen WC. 

 

Talolle on kuluneen kuun aikana alkanut ilmestyä uusia materiaaleja, ei siis vain pelkästään uusia työkaluja....Lattialaudat saapuivat, kuusta, 5,20 m pitkää, 33 mm paksua, 95 mm leveää. Kellarin lattian alle tulevat Isodränit saapuivat, maalämpöpumppu yms. Talvi on tehnyt joka ikisestä entrassesta todellisen jännitysnäytelmän! Lautarekka meinasi liukua ilman kuskia tiehensä, Isodrän lasti seisautti paikallisen liikenteen lumiauroineen ja isäntä meinasi saada "slaakin" rehkimisestä, maalämpöpumppu ei päässyt sovittuna päivänä perille, koska aura-autoa ei näkynyt jne.

Käsite "kuukauden ylläri" pitää edelleen pintansa, kaikenlaista ihmeteltävää purku-urakoinnin yhteydessä on tullut esiin, kuten totaalisesti autotallin kohdassa allensa laskeva hapertunut pohjaviemäri, joka laski tässä kurvissa kaiken allensa - onneksi ryhdyttiin korjauspuuhaan. Jännittävä yhdemöykky uuteen tekniikkaan ja iloksemme autotallin puolella ollut liittymä moderniin viemärimaailmaan.

Vessan sisustaa purkaessa kävi ilmi, ettei sekään sitten ollut enää alkuperäisten seiniensä sisäpuolella, vaan vanhaisäntä oli omatoimisesti laajentanut sitä olohuoneeseen päin - no se selittikin omituiset kaksi ilmastointiaukkoa vessan sisällä.....Vanhaisäntä oli taas jälleen kerran käyttänyt moottorisahaa varsin luovasti, ja vetänyt kantavat palkit poikki oikein nätisti. Yläkerta on todella "kelluva", pysyy ylhäällä ilmeisesti vain ulkoseinien varassa - no, jos se on pysynyt siellä sellaiset 40 vuotta, kannattaako ottaa ihan hirveää stressiä. Tehdään mitä voidaan ja yritetään korjata aiheutetut vahingot mahdollisimman kunniakkaasti.

Slammaustyöhön valittu muurari kävi tarkastamassa talon, ja totesi, että on totaalinen ihme, ettei se ole palanut: purut kiinni savupiipussa, palomuuri hirren päällä jne. Ties mitä muuta katasrofirakennetta paljastuu, kun saadaan yläkerrasta perattua purut pois ja nähdään piipun vierustaan.

Vuodenvaihteessa itsensä meille hommiin luvannutta timpuria ei näy ei kuulu, alkaa usko loppua kohta. Usko siitä, että kesäksi päästäisiin tuonne asumaan, alkaa käydä todella epätodennäköiseksi. Mutta pistetään peukut pystyyn ja toivotaan parasta, mitäs tässä muutakaan voi.