sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Olohuoneessa, osa 3

 No niin, tässä piipun juuressa puuhaillaan nyt sillä viissiin, että tulisijalle tehdään pohjat rakennesuunnittelijan tekemin piirustuksin, eli kun tukiseinämät autotallissa on jo tehty, jatketaan ne nyt sitten tänne ylös saakka, täytetään alunen lecasoralla ja valetaan laatta mahdollista tulisijaa varten nyt tässä vaiheessa sitä takkalupaa hakematta. Ja jos sitten 10 vuoden päästä olisi aikaa, rahaa ja intoa lähteä hakemaan sitä takkalupaa, niin ei tarttis sitten avata taas koko olohuoneen lattiaa. Tarkkasilmäinen ehkä huomaa tässä vaiheessa, että salaperäisesti ihan ilman ponnistuksia ulkoilemassa käynyt palomuuri on tasoittunut ja saanut pintaansa Lakan antiikkilaastin (Ukki kävi kylässä!). Joidenkin vierailijoiden mielestä rustiikkinen tiilimuuri oli kovin ihastuttava, mutta se nyt ei mielestämme sopinut laisinkaan tavoittelemaamme 50-luvun moderninsteriiliin tyyliin. Näin ollen muutenkin pohjoisella puolella sijaitseva pimeä olohuone saa lisää valoa tästä vaaleasta pinnasta.




Kuvissa lötköttävät letkut sijaitsevat vielä avonaisen vessan seinän sisällä. Ne ovat yläkerran vessan vesiputket ja patterilämmityksen putket. Tämäkin seinä sulkeutunee seuraavien viikkojen aikana....Tässä on vielä pohdinnan paikka, millä tämän seinän äänieristys saadaan kuntoon, toisella puolella keskikerroksen vessa ja toiselle puolelle suunniteltu sitä virallisempaa ruokapöytää. Nämä kohdat, joissa puurakenne kohtaa muurin, ovat jotenkin konstikkaita. Tässä rakenne vessasta päin tulee olemaan kaakeli, Kaakeliluja-levy, vaneri, palovilla muuria vasten, muuten selluvilla, jotain ja jotain...Näissä muurille asti tulevissa seinissähän tuo kipsilevy pitäisi pintansa, kun sillä sitä paloluokitustakin on.

Kuvista näkyy purusta lähtevän pölyn määrä. "Työmaakonsultti" oli siis siinä mielessä oikeassa, että olohuone on lyötävä kiinni, ennenkuin muuttoa torppaan voisi edes ajatella. Totta tuo, kun tuolla nyt touhutaan, pölyämisen määrä on melkoinen. Siinäkin mielessä tiivis paperointi puolustaa sijaansa, sillä ei ole kovin kiva ajatus, että läpitunkeva puhuri lykkäisi jostain kolosta tätä huttua koko ajan huoneilmaan.


Ja taas jälleen kerran näissä kuvissa ollaan koolausten parissa. Niihin käytetyt työtunnit ovat aikamoiset ja työ ihan "näkymätöntä".  Emme me suoria lattioita halua, näyttäkää vanha talo, jossa suorat lattiat olisi niin minä näytän teille rintamamiestalon, jossa ei ole rakennusvirhettä....mutta sen verran jämäkät, että voi hyvillä mielin uuden lattian siihen päälle lyödä.



Lautalattian teko etenee kahdella miehellä 20 lautaa päivässä. Lautojen kantamiseen, mittaamiseen, leikkaamiseen, paperoimiseen yms. kuluu tietenkin aikansa, joten 8-10 tunnin päivän aikana metrietenemä ei ole kovin päätä huimaava. Tuo meidän lauta kun on tuota koko pitkää kuusilautaa, joka on kuivunut jo viime tammikuusta lähtien tässä samassa tilassa, on se aikamoista propellia. Yhden laudan paikalleen kampeaminen ei ole mikään pala kakkua, ei uppoa koputtamalla vaan se on kiilattava ponttiinsa. Niinkuin sahalta varoiteltiinkin tilausvaiheessa, kyllä siitä hieno lattia tulee, mutta vaatii tekijältä asennetta.





1 kommentti:

  1. Eksyin tänne blogiin sattumalta ja klikkaanpa suosikkeihin. Teillähän on ihan samat hommat menossa kun meillä Kotikunnaalla!

    VastaaPoista