Miesvoimaa

En jaksa lakata ihmettelemästä, miten paljon yksi/kaksi miestä voi saada aikaiseksi kun toimeen oikein ryhtyvät. Nuori isäntä velikultansa kanssa pistivät hihat heilumaan lauantaina ja tekivät selvää jälkeä vaikka mistä. Eli siis:

1) Pannuhuoneen seinistä

Viime viikollahan maalämpöfirman lähettämä delegaatio kävi hakemassa pois 80 -luvulta olevan öljypolttimon. Toimihan tuo, mutta vaan kuinka kauan, oli sellainen virityshässäkkä kaiken kaikkinensa. Pannuhuone, vai miksi häntä nyt suvaitsikaan kutsua, oli jälkikäteen rakennettu koppero kellarissa ja lepäsi lattialaatan sellaisen kulman päällä, jonka alta kulkee talon vanha betoninen pääviemäri. Pääviemäri oli sellaisessa kunnossa, että kun sitä yhdellä kädellä vähän rautakangella kokeili, meni se kappaleiksi. Ymmärrettävistä syistä emme halua kakkamme kelluvan talon alla miten sattuu. Pohjaviemäri oli vaan tullut elinkaarensa päähän: putkiremontin paikka. Myös kellarin lattian alle sijoitettava lämmöneriste saneli sen, että koko kopperon oli lähdettävä. Jotenkin tulee aina vähän surullinen olo, kun vanhan isännän rakennelmia puretaan, mutta kohden talon seuraavaa 40 vuotta on vaan mentävä. 

Voisi luulla tukevaksi, mutta esim. oikealla oviaukossa ylälaidassa oleva palkki oli ihan raudoittamaton, irti ja näin ollen hengenvaarallinen, olisi voinut milloin vain pudota katosta kenen tahansa alta kävelevän päähän.

Mittarin takana näkyvä musta letku on talon käyttöveden sisääntuontiletku;-) Koko talon vedensaanti on siis tähän asti ollut 15 mm halkaisijaltaan olevan kieron kupariputken takana.

Siinä lepäs vanha haisulipöhötin, puhkui ja puhalsi lämpöä talon keräilypatteristoon.

Palo-ovi oli tiukassa ja PAINAVA (selostusta mahdollisimman autenttisesti tapaillakseni).

Niin, noissa johdoissa ei siis enää mene sähköä;-) Koko taloon tulee sähköä vaan enää työmaakeskukseen, ei nää nyt ihan eilisen teeren poikii ole.

Miehet myös siivosivat aiheuttamansa sotkun.

2) Olohuoneen pinnotteista

Tässä kohtaa ottaa vähän kipeää, mulla kun oli kova vimma säätellä kaikkea. Pintoja tietenkin, historiaa, "alkuperäisyyksiä". Vaan eipä kehtaa viitsi laittaa uutta maalia pintaan tai uutta tapettia, jos ei tiedä missä laho piilee ja mitä jää alle. Kun noita kuukauden ylläreitä on tullut ilmi odotettua enemmän, niin katsoimme parhaaksi tarkastaa rakenteiden kunnon laajemmin kuin TODELLAKAAN oli alunperin suunniteltu. Toki joissain kohdissa vaan pistetään silmät kiinni ja toivotaan parasta, ei me ihan koko taloa voida kuitenkaan uudestaan rakentaa (kun ei sille sais enää rakennuslupaa, buaahhahhahahahaaaa....). 

Onneksi enempää lahoa ei löytynyt. Välipohjan lahot rajoittuvat siis kahdelle noin metri kertaa puolitoista olevalle alueelle paikallisesti. Nyt toivomme, että sitä on vain välipohjan laudoituksessa, eikä mikään kantava palkki olisi mennyttä....Kyllähän nekin korjaa, mutta kun työmäärä se vain lisääntyy.

3) Saunatontun jääkaappiretket

 ...oikoreittiä eivät enää onnistu koska välipohjan reikä saunan ja keittiön välissäkin valettiin umpeen.

Lisäksi kellarin edustan maakasat kävi siivoamassa bobcat-mies. Taas mahtuu kulkemaan!

Vielä ekstrana poijjaat förasivat kierrätyksestä loistavan työpöydän tulevan remonttipisteemme käyttöön. Nythän autotalliin näet mahtuu vaikka kokonainen puusepän verstas kun öljysäiliö on kokonaan poissa:

Eihän tuonne pimiään perään edes nää, mutta siinä on melkein 40 neliötä autonsäilytys-, puutarhanhoitovälinevarasto-, remppa- muuttolaatikkotilaa. Ou jees. Yksi valtava työpöytä näytti ihan pieneltä piperöltä. Tämä on ehkä parasta talossamme, syvä, iso MUSTA AUKKO!