lauantai 25. elokuuta 2012

Ensimmäinen tavoitemuuttopäivä ja toinenkin meni...

Tavoitteena oli päästä muuttamaan talolle ennen esikoisen neljävuotissyntymäpäivää. No ei päästy, mutta juhlat talolla pidettiin kuitenkin. Toinen tavoitepäiväys asetettiin viikolle ennen meikäläisen töiden alkua, siis niiden töiden ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. No ei päästy edelleenkään muuttamaan ja nyt ollaankin sitten kahden työpaikan ja kahden kodin loukussa, ja lapsemme ovat edelleen kotihoidossa. Remontin sovittaminen perhe-elämään alkaa käydä yhä mahdottomammaksi. 

Paitsi olosuhteet, myös muut voimat vastustavat muuttoaikeitamme. Keittiömaakari ilmoitti, ettei ole vielä ehtinyt aloittaakaan keittiötämme, jonka piti olla elo-syyskuun vaihteessa asennuskuntoinen. Kylppäristä puuttuu kaakelointi ja kaakeloitsijan saaminen onkin sitten ihan asia ja todella pitkä tarina erikseen, ongelmakohtina kuitenkin itse tehdyt pohjatyöt ja kuusikulmalaatat lattialla kolmen pyöreäkantisen lattiakaivon kera....(vinkkinä kanssaremontoijille, älä aloita kylpyhuoneremonttia,  jos sinulla ei ole joko a) remontin kokonaisuudessaan hoitava firma tiedossa, tai b) vakaa luottamus omiin kykyihisi hoitaa remontti pohjatöistä vesieristyksen kautta valmiiseen laattapintaan.)

No koska tykkäämme pelata varman päälle (itseironiaa) ja luotamme kykyymme organisoida asiat aikataulusuunnitelmien mukaisesti (sarkasmia), on suunnitelma seuraava. Aiomme rohkeasti irtisanoa evakkomajamme vuokrasopimuksen tämän kuun loppuun mennessä ja sitten toimitaan kuten tähänkin asti, eli raadetaan kuin hullut, mutta sen lisäksi pakanallisuuden kangistamat niskamme taipuvat nöyrästi pyytämään kaikkia mahdollisia rintamamiestaloja suojaavia henkiä, jumalia ja hengettäriä olemaan suopeita hygieniakehityksemme ja ravinnonsaantimme tulevaisuuden suhteen.

Viime aikaisia päätapahtumia talolla ovat

- pintakäsittelyjen jatkuminen, eli maalataan, maalataan, maalataan. Piru vie, pitää maalata monta kerrosta yhteen kohtaan ja kun nuo öljymaalit kuivuvat, niinkuin kuivuvat. On maalattu, lattioita, ovenkarmeja, rappukäytävää, kellarinlattiaa, ovia, ikkunankarmeja jnejne.

- jatkuva tavaroiden kanniskelu paikasta toiseen ja pihamaan sekä talon asettelu uuteen uskoon kunkin tilanteen mukaisesti. Pihamaata odottaa kohtapuoliin bobcatkäsittely, talveksi on saatava maalämpökaivo kunnon kerroksen alle ja pihamaa talon ympäriltä muotoiltua siihen uskoon, kuin se tulee jatkossa olemaan. Lisäksi kaikki remppaajat kyllä tietävät sen työkalujen ja tarveaineiden edestakaisin siirtelemisen määrän. (Ai kun innolla odotan että lisäämme tähän myös sen nelihenkisen perheen muuttokuorman.....).

- kellarin porraskäytävän siistiminen ja portaiden rakentelu ja ehostus.Yhtä-äkkinen suunnanvaihdos tuli, kun vanha sisärakenne purettiin, portaat päätettiinkin pinnoittaa lattialaudalla ja katoksi jättää yläkertaan menevien portaiden alapinta. Toimitus huomauttaa, että mitään portaita tukevia rakenteita ei ole purettu, vain kovalevystä tehty hutera kehikko. Tuntui ajanhaaskaukselta ryhtyä rakentamaan siistimpää kehikkoa tilalle, joten valkopesemme hieman synkkää portaikkoa (muutamien kotelointejen kera).

- kastuneen ja viime talvesta lähtien kuivatetun pohjoisseinän ensiapu ja sisäpuoleiset uudelleenrakennustyöt. Talvi kun tulla jolkottaa, alkoi sukulaismiehiä talon lämmityksen mahdollistuminen pelkän ulkolaudoituksen ja vinolaudoituksen suojissa huolettaa. (Kas kun ei omistajapariskuntaa kuitenkaan.)

Tässäpä siis vähän kuvakavalkadia taas peliin, ne kun kertovat paljon paremmin tilanteesta kuin meikäläisen pitkälliset selostukset.

Kellarin portaikkoa, laitan sitten myöhemmin niitä before-after kuvayhdistelmiä, ne ovat aina itsestäni hauskimpia. Tähän hätään ei kuitenkaan ehdi kaivelemaan kuvatiedostoja.



Ja oikeasti, tosielämässä nuo rappujen alapinnat eivät olleet noin kauniin väriset kuin miltä kuvissa näyttävät vaan vuosien pesuvesien, monien maalivalumien ja suttujen täplittämät. Siksi uusi maalipinta.




 Sisäpuolelta avattu pohjoisseinä

Ajatuksena ei todellakaan ollut alun perin ryhtyä repimään seiniä auki, mutta pohjoisseinässä oli jo ostotilanteessa havaittavissa ongelmallisuutta. Sitä varten sitä tarkasteltiin hieman sisäpuolelta kuitulevytystä avaamalla ja lattiapuruja kaivelemalla. Ikäväksemme saimme huomata tilanteen olevan akuutimpi kuin uskoimmekaan, purut olivat kosteita, lievästi tummuneita ja haiskahtivat ikävän tunkkaiselle. Tästä syystä seinä avattiin kokonaisuudessaan sisäpuolelta. Ja miksikö sieltä? Koska olimme alunperin olleet ajatuksissa tehdä sisäpuoleista remonttia, avaaminen oli jo aloitettu sieltä, toisekseen välipohjan lahovauriot edellyttivät rakenteen purkamista sisäpuolelta ja kolmanneksi, yritys säästää vanha ulkolaudoitus jatkuu edelleen. Seinän kunto näytti yleisesti olevan kohtuullinen, joten yritämme parantaa tilannetta paremmalla ylläpidolla (lumien poistaminen katolta esimerkiksi) ja minimaalisin lahovaurioiden poistoin. Mikäli homma näyttää menevät pieleen, on edessä kuitenkin seinän ulkopuoleinen avaaminen.



Lahovaurioille ja kostealle löytyi viisi pääsyytä: a) huonosti hoidettu lumihuolto talvisin, eli sulamisvesien aiheuttamien jääpuikkojen tiputtaminen seinään b) muutama vuosi sitten kaadetut isot koivut ovat pitäneet seinää märkänä, c) katolle johtavat tikkaat ja lapetikkaat olivat vuotaneet seinään ja välipohjaan kiinnityskohdistaan, seinään oli pursotettu runsaasti ureavaahtoa (joka saattaa melko hengittämättömänä edesauttaa lahovaurioiden syntyä) d) koko komeus oli pari vuotta sitten valeltu väärällä ulkomaalilla (lue LATEKSIA).



Meidän torpassa on meinaa melkoisen monessa kohdassa paistanut päivä seinästä aika huolella. 
Tässä seinätikkaiden aiheuttamia lahovaurioita. 




Kiinnostava yksityiskohta eli ureavaahdon pursotusreikä tappeinensa. 
Näitähän meinaa sitten seinässä ja talon muissakin seinissä piisaa.

Lisäpuoleinen lämmöneristys eli pohjoisseinän korjaustyöt talon hengen mukaisesti:








Lahoimpia  lautoja vinolaudoituksesta poistettiin ja korvattiin uusilla yhdestä pystyvälistä. 
Olivat sen verran pahasti jo lahonneet, että todistivat itse olemassaolollaan niiden olevat merkityksettömiä jäykistyksen kannalta ;-)




Kyllä, kuvassa näkyy kahdessa pystyvälissä selluvillaa. Syys siihen on intuitiivinen;-) Kohdassa on seinän keskisauma, kohta jossa kahden eri suuntaiset vinolaudoitukset kohtaavat. Vinolaudoituksia pitkin saumaan on valunut aikojen saatossa vettä, joten ko kohta oli kostein ja mikrobivaurioitunein. Puu oli aivan kovaa, ja ehti kuivua täysin kesän aikana, mutta koska sen korjaaminen koko seinää purkamatta oli mahdotonta, luotimme tässä kohdassa boorikyllästettyyn selluvillalevyyn. Siinähän todistajalausuntojen mukaan ei elä mikään, ei homeet eikä hiiret, sen verran myrkytyttyä  tavaraa tuo on. 




Rakenne tulee siis olemaan sisältä ulos seuraavanlainen: 
- kaksi limitettyä 12 mm puukuitulevyä, merkkiä Huokoleijona, 
- hygroskooppisiin rakenteisiin tarkoitettu ilmansulkupaperi Eltete VLC +,
- raakalaudoitus
- sama paperi pitelemässä purueristystä
- paalattu sahanpuru Vainion sahan kautta Järvenpäästä
- ja samaa paperia uudempana tuulistopparina
- osittain vanhaa ja siistiä tervapaperia
- vanha vinolaudoitus
- vanha tervapaperi
- ulkolaudoitus
- pian päiväjärjestyksestä häipyvä maalipeite

Ei tuuletusrakoja eikä ilmansulkuja. Amen ja herran haltuun.

Ja sitten on tämä kaikki muu pikkusälä ja yksityiskohdat:



Koristeellinen siistiminen jakotukin rumalle valurajalle.


Kadonneiden sähköjohtojen metsästystä (ja tietenkin niiden oikeiden vetämistä).

Smyygejä kellariin vieläkin

1 kommentti:

  1. Kuinka saitte vaihdettu vinolaudoitusta sisäpuolelta?

    VastaaPoista