Joulu oli, joulu meni. Syy siihen, että uusia merkintöjä ei tähän päiväkirjaan ole ilmestynyt ei ole se, että isäntäväki olisi ihan tonttuilemaan ryhtynyt ja jättänyt raksahommat sikseen. Kotiäidin joulukuu on vaan ollut kaikenlaista erikoisenmoista tavallisesta arjesta poikkeavaa täynnänsä, eikä aikaa koneen ääressä istuskeluun ole liiemmälti ollut. Olemme askarrelleet joulukortteja, leiponeet pipareita, on koristeltu kotia ja piparkakkuasukkaiden kotia, tehty tonttujen töitä koko joulukuu! Tässä joulutunnelmaisia terveisiä evakkomajasta!
Talolla on kuitenkin tapahtunut paljon sillä aikaa kun me tontut olemme olleet toisaalla ahkerina. Myös suunnittelupuoli on edistynyt ja kehittynyt kovasti. Talon mittapiirrustukset ovat melkein valmiina, kiitos kummisetäni. Nuori isäntä on mm. opetellut CAD-piirrustusta ja sähköasennusta ja minä olen istunut kaikki yöt läpeensä pohtimassa viemäreitä, kosteatilojen seinien koostamista, rivinteerauksien muuraamista, oikeaoppisten rännien valitsemista, sisustussuunnittelufirmojen hyödyntämistä, lattiakaivojen habitusta. Mielessäni vaan kaikuu koko ajan viime viikolla rakennusmestariksi valmistuneen rakennuskorjaajasiskoni pahaenteinen ääni: "vaikka luulisitte tietävänne paljonkin vanhoista puutaloista, ette IKINÄ, IKIMAAILMASSA pysty hahmottamaan miten paljon siinä on hommaa..." Onnea vaan siskolle valmistumisen johdosta, taas!!
Tässäpä siis pitkä ja moniosainen luettelo loppuvuoden tapahtumista.
PURKUA YKSIN JA PORUKASSA
Nuori isäntä on ahkerasti purkanut talolla raakalautalattioita, purkanut komeroita ja irrotellut niiden karmeja, repinyt nauloja, poistanut sähköjohdotuksia, harjoitellut putkitöitä ja irroitellut pattereita. Ja tietenkin, siirrellyt tavaroita paikasta A paikkaan B, ullakolta jätelavalle, sisätiloista jätelavalle, huonekaluja huoneesta toiseen, työkaluja rautakaupasta työmaalle jne jne. Jätelavojen mukana talosta on hävinnyt 6 tonnia. Osa päivistä kuluu myös konsultaatiotapaamisiin, tuttujen luottohenkilöiden ja tietenkin kilpailutusta harrastetaan myös.
3.12.2012 talolla pidettiin megalomaaniset purkutalkoot ja hommat rykäisivät kertaheitolla ison kukonharppauksen eteenpäin. Kiitos kaikille osallistuneille urheille kylmille ja kuumille miehille! Lähestulkoot kaikki jäljellä olevat pinnat rykäistiin irti eli seinäpintojen puukuitulevyt, komeroita, lattiat, katot. Keittiö tyhjennettiin ja purettiin raakalaudoitukselle. Kellarista lähti saunan ja pukuhuoneen välinen seinä ja saunan rivinteeraukset.
Kaunis kotimme;-) Yksi purkutalkoisiin osallistunut reipashenkinen nuorukainen oli todennut nuorelle isännälle "Pitää olla aika vahva visio....". Tämä osuva tokaisu olkoot sloganimme tästä lähin!
Kaikkien kiinteiden komeroiden purkamiseen on päädytty kahdesta syystä: numero uno on uusien lautalattioiden asentamisen problematiikka. Komerot lepäävät vanhan raakalaudoituksen päällä ja lattian purkaminen ja asentaminen olisi jäänyt puolitiehen ilman niiden poistamista. Numero kaksi olikin sitten hygienia ja kodin kutsumattomat lemmikit, seinien sisästä ja komeroiden yläpuolisista tiloista on löytynyt sen verran hiirenpesiä ja kakkaa, likaisia työtakkeja yms. superdumpingia, että ei tehnyt mieli jättää niitä putsaamatta. Karmit ja ovet on toki säästetty ja ajatuksena on rakentaa uudet komerot, josko vähän tarkemmin tämän poppoon tarpeisiin sopiviksi.
KUUKAUDEN YLLÄRIT
Onneksemme olemme ryhtyneet laajamittaiseen purkamiseen, koska pinnalle päin siistien laudoitusten ja komeroiden alta on löytynyt ylläreitä: välipohjalahoja kaksi mojovaa sekä yksi purettu ja alkuperäissijoiltansa siirretty kantavaksi luokiteltu seinä. Vanha isäntä on aikaisemmin laajentanut lastenhuonetta olohuoneeseen päin siirtämällä kantavaa seinää puolisentoista metriä...
Alla olevissa kuvissa ylimmässä näkyy katossa uuden ruokailutilan katon sienikasvusto sekä vanhan kantavan seinän aukko välipohjassa. Alemmassa kuvassa poseeraa keittiön katon viritys, joka pitää lahon välipohjan yläpuoleisia puruja menestyksekkäästi ullakon puolella....Katto on joskus, ennen 70 lukua vuotanut vintille ja vesi on jäänyt makaamaan välipohjan laudoitukselle. Purut päältä ovat ihan puhtaita, kuivia ja raikkaan värisiä, katossa ei lahoa tai valumajälkiä. Pinnat taas näyttivät olevan jostain 60-luvulta, ja siistejä, joten tästä ajoitus.
Yläkerran pintojen purkuhommelit taas vastaavasti paljastivat lämmönkarkausongelman ytimen yläkerrassa. Kärkikolmiosta puuttuu purujen alainen paperointi. Sieltä varisee purua raakalaudoituksen lomitse niin, niin että suojalasit olisivat poikaa.
Nämä "caset" ovat aiheuttaneet lisäefforttia eristyspohdintojen suhteen. Aikaisemmin ajattelimme säilyttää vanhat hyvät purut. Nyt kun niitä joutuu kuitenkin lappamaan pois tieltä, jotta pääsee nämä pohjat korjaamaan, harkitsimme hetkisen selluvillaa. Mutta vain hetkisen. Boorin allergisoivuus on yksi kysymysmerkki, emme aio kokeilla allergisoidunko mahdollisesti sillekin sitten jossakin vaiheessa (terveisiä vaan täältä modernista rivarista, jossa pakkasellakin ovi auki ulos asti ja uusi ilmanpuhdistin täysillä, jotta pystyy hengittämään edes kortisoni-inhalaattorin maksimiannoksilla). Olemme tehneet päätöksen siitä, että pitäydymme perinnemateriaaleissa ja pidämme villasukat jalassa vastaisuudessakin. Ollaan jo Töölössä totuttu 17 asteen talvilämpötilaan, joten eiköhän tuonkin kanssa voida elellä. Yritetään parantaa lämmöneristystä paperoinneilla ja muilla ratkaisuilla, ja täytyy kyllä sanoa, että t- paidassa tulee näillä + 5 astetta keleillä hommia tehtyä, että ei se nyt alunperinkään mikään ihan tuulenpieksemä viritys ole koko talo. Ja pysyi pystyssä tämän vuoden tapaninpäivämyrskyssä!
Perinne-eristeistä myös sen verran, että kuluneen kuukauden aikana on myös käynyt selväksi, että meidän talo lämpiää pornolla! Perinteinen lisälämmöneristehän jälleenrakennuskauden taloissa on tietenkin sanomalehti, mutta meilläpä onkin myös aikakauslehtiä;-) Kallet ja Jallut on nyt omasta takaa ja tietenkin 60-luvulta! Mahtavaa!
Olimme päättäneet säilyttää "alkuperäiset" seinät ja "alkuperäiset" tilaratkaisut, mutta nyt kun paljastuu seinä seinältä/ ovi ovelta, että näitä on jo fiksailtu ja siirrelty ja suurenneltu ihan oman mielen mukaan, olemme todenneet, että myös meillä on filosofinen oikeus tarttua rintamamiestalon alkuperäisfilosofian mukaiseen muokkautuvuuden ideaan ja tehdä tiloista omamme. Näin ollen humppahuoneen saamme olkkariin, kun sen ja ruokailutilan välinen seinä saa lähteä. Noin 45 neliötä vapaata temmellyskenttää! Ihanaa! Reipas remontoija ei mene paniikkiin kantavan seinän puuttumisesta, vaan näkee sen mahtavana mahdollisuutena! Rakenneinsinööri lupasi laskea sopivan kokoisen palkin kattoa tukemaan
KELLARI TYÖMIESTEN KOURISSA
Joulunalusviikoilla kellarin lattia on piikattu auki saunatilojen, tulevan kylpyhuoneen (entinen pukuhuone), teknisen tilan sekä tulevan kodinhoitotilan kohdalta. 12.12. piti purkufirman tulla tekemään muutamia koeleikkauksia, mutta sieltä lähetettiinkin kahden miehen työvalmis tiimi, joka tarttui timanttileikkuriin siltä seisomalta.
Äijät vetivät koko puolen kellarin lattian timanttileikkurilla neliöiksi, jota sitten alettiin irroitella pala palalta. Parhaimmissa kohdissa sementtiä oli noin 30 cm, eikä todellakaan mitään säästöbetonia, vaan ehkä 70- luvulla tehtyjä lisävaluja. 2 -3 miestä teki töitä kolme viikkoa, jotta puolen kellarin lattia piikattiin ja lattia kaivettiin palttiarallaa oikeaan korkoon. Että monella tapaa olimme kiitollisia siitä, että maksoimme jollekin muulle suosiolla tästä hommasta...Laatan alta paljastui kerros hiekkaa ja sen alta rutikuivaa, kuokkakovaa savea. Mount Karhunpesä jäi löytymättä ja perimätieto kalliosta saunaosaston alla näyttää olevan ihan legendaa. Yhtään märkää kohtaa eikä lammikkoa havaittu, yksi auton konepelti löytyi....auto itsessään näytti maatuneen;-)
Kellarin työstämiseen kuuluu tällä kierroksella myös pikikerroksen poistaminen saunatiloista. Vaikkakaan pien PAH arvot eivät olleet dramaattiset, (66), päädyimme ottamaan sen tässä samalla pois, eipä jää tuleville polville ongelmaksi eikä hankaloita rakenteellisia ratkaisuja. Helpostihan se tässä samalla lähtee (seinät 350 euroa;-), katto nuori isäntä kaljapalkalla).
Ja onhan se kellarissakin oma päänvaivansa oltava, tottahan toki. Ja se on kuistin alla oleva entinen puuvarasto, tuleva tekninen tila. Sepä ei kestänyt piikkaustoimintaa laisinkaan vaan otti nokkiinsa.
Näkyykö nyt varmasti? Halki on ja monesta kohtaa....Eipä siinä mitään, mutta kun kahden viikon päästä tällä samalla kulmalla jyryyttää vähän isompi täryytin, 140 metriä maalämpökaivoa raskaalla porauskalustolla. Mitäs kuistin perustukset mahtavat siitä tykätä? Nuori isäntä on parhaillaan hakemassa rautaa ja sementtiä rautakaupasta, huomenna alkaa tukianturan ja tukiraudoituksen teko, eihän siitä muu auta. Päädyimme ratkaisuun, jossa kuistin sisäpuolelle valetaan uusi tukeva antura ja siihen vedetään raudoitus pitkin kuistin seiniä. Tämän jälkeen sisäpuolelta valetaan uudet tukevat raudoitetut ja kantavat seinäpinnat tulemaan sokkelia. Kuistihan sinänsä on varsin kevytrakenteinen ja pahimmin rapautunut seinä on ulkoportaita vasten. Loppua tukemista ja ulkopuolista käsittelyä voidaan sitten harkita rauhassa kun ulkoportaita ensi kesänä uudelleen valetaan.
Muilta osin kellarin aukipiikkaus oli ihan mahtava juttu eikä muita dramaatillisia sattumuksia onneksi tullut eikä ylläreitä sen isompia. Pohjaviemäri menee pirullisen syvällä eikä suinkaan ole mikään valurautaputki vaan Tonavakaunoisen vetoinen sementtijötikkä, joten sen ylöskaivaminen saattaa olla pikkuisen hikisempi homma. Seinät menevät syvälle, mitään pirunpeltotyylistä kivilatomohässäkkää ei tullut vastaan, korkeudet riittävät juhlavasti, vuorenhuippu jäi löytymättä jne. Loisto homma!
Nyt vaan sitten LVI -suunnittelija, sauna/kylppäriratkaisut kohdillensa, radonhässäkkää, sähköjen maadoitus, pohjaviemäröinti, alapuoleinen lämmöneristys salaojittavilla (20 cm Fuktisolia tai Isodräniä), lattialämmitys, lattiakaivot, valu ja valmista on;-) pintaa vaille ainakin! Ai niin, ehkä yksi rakennuslupa pitää hakea, vesi- ja viemärijärjestelmän uusimisesta....
Ja lisäbonuksena tässä lopussa vielä kellarin soodapuhallus! Autotallia
ei vielä puhallutettu, mutta työstettävien tilojen seinät putsailtiin
liasta ja helposti irtoavista maaleista! Hyvä tuli! Joulukuinen tunnelmakuva johdattakoot muutamaan ennen ja jälkeen kuvaan kellarista (Mikäs hornankattila siellä pöhöttää? Soodapuhalluslaitteisto ja soodapuhallusmies!) .
Ennen:
Kuvat vanhasta puuvarastosta joka oli kattoa myöden täynnä kosteana sinne pinottuja halkoja. Seinät olivat varsin ryvettyneet, multaiset ja kasvoivat sammalta. Seinästä törröttää maalämpöputket.
Tässä vielä kodinhoitotilan seinää soodapuhalluksen jäljiltä. Kuten näkyy, maalattialla mennään. Seinän vieret on tässä kuvassa kaivettu oikeaan korkoon, lattian keskellä on vielä vähän lapiohommia tehtävänä....
Hyvin lähti liat, maalit suurimmaksi osin, orgaaninen kasvusto, vanhan haju. Jäi vain betonivalua valuvikoinensa ja niin sen pitääkin olla. Tuo on nyt hyvä jättää rivinteerausten taa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti