Ostaessamme talon käytössä oli ainoastaan puulämmitteinen sauna.
Kaikista jäljistä ja alkuperäispiirrustuksista päätellen talon pienessä keittiössä oli myös ollut perinteinen puuhella, joka sittemmin oli poistettu sähkölieden tieltä. Piippu ja hormisto sinänsä vaikuttivat alun alkaenkin vakailta, suorilta ja hyväkuntoisilta. Vanha isäntä tietenkin oli poistanut kaikki savupellit (johtolangat: kellarissa irtopeltejä, piipussa peltikoloissa puukalikoita tilkkeenä rappauksen alla...)
Piipun kunnostusasioissa lähdimme liikkeelle hormikunnostusfirmoista. VIRHE: ota aina ensin yhteys piirinuohoojaan, jonka käynti on lähes ilmainen ja arvio puolueeton sekä asiantunteva. Tyhmyydestä hieman ensin sakotettiin, mutta taas maksettiin vain oppirahoja (voi kun joku edes oppisi meidän mokista...). Lopputulema oli kuitenkin omien tutkimusten ja asiantuntevien lausuntojen pohjalta seuraava: slammaus olisi tarpeen, jos tulisijoja aiotaan lisätä tai ottaa käyttöön, pellitys tulisi uusia, hattu hankkia, niistäminen ei vielä ole ajankohtaista, mutta piipun yläosan kunnostus ulkopuoleisella slammauksella ja verkotuksella kyllä pitkittäisi käyttöikää. Lisäksi hormiston järjestely, tulihormien sijoittelu paloepävarmassa puutalossa vaati hieman erityistä ajatusta (kuten aikaisemmissa blogikirjoituksissakin kiroiltu on.....).
Talossa on isohko piippu, jossa on kymmenen hormia, kahdessa rivissä ja toisessä päässä koko kiven hormit, muut kahdeksan puolen kiven hormeja. Piipulla kellarista nokkaan on korkeutta sen 8-9 metriä. Iloinen yllätys oli se, että piippu on tehty melko laadukkaasta reikätiilestä. Ikävä yllätys on se, että todellakin huonokuntoinen pellitys valuttaa pitkin piippua vettä, varsinkin kattolumien sulaessa.
Ajattelimme varustaa talon kolmella tulisijalla (tiedä sitä sitten, koska nämä tapahtuvat, mutta varaukset näin perusremontoinnin yhteydessä kuitenkin tehdään). Sauna pidetään puulämmitteisenä, keittiöön palautetaan pieni puuhella ja olohuoneeseen perustetaan kokonaan uudelle tulisijalle paikka. Tätä viimeistä meillä ei ehdottomasti ole nyt varallisuutta toteuttaa, mutta kaikki alustavat työt kuitenkin tehdään kellaritöitä ja lattioita laitettaessa.
Pitkällisen harkinnan ja tutkimustyön tuloksena piipun hormien slammaus tilattiin TuPa-uuneilta. Ideana (hyvänä sellaisena) oli se, että piipun kunnostuksen suorittaisi joku sellainen, joka myös mahdollisesti sitten tekisi niitä tulisijoja. Suosittelen tätä kaikille, jos aikeena on laittaa uusia tulisijoja, piipun kunnostukseen todellakin tarvitaan joku, joka osaa ajatella asiaa tulisijojen käytettävyyden (paloturvallisuusetäisyydet, asennettavuus, nuohous jnejnejne.) kannalta. Pelkkä hormin slammaus teetettynä ilman tulevan agendan hahmottamista saattaa olla pelkkää rahan hukkaa. Oikea muurari tietää, mitä tulisijan asentamisessa kuhunkin suunniteltuun paikkaan kannattaa ottaa huomioon.
Ensin piippu rei-itettiin pahasti, alkoi huolestuttaa, myös rakennusmestaria (työssään punainen pipo päässään...).
Nyt iloisena voimme todeta, että sekin osa täysin näkymätöntä työtä on nyt teetetty kalliilla rahalla. Piipun slammaus ja kunnostustyön kaikkinensa nielivät taas aimo osan remonttibudjetista ja ties kuinka monen kuukausipalkkani kokonaisuudessaan....Hormeja slammattiin yhteensä 36 metriä, savupeltejä asennettiin olemattomille sijoillensa kolme ja hormeja järjesteltiin uusille paikoille paloturvallisuusasiat huomioon ottaen. Järkyttävä määrä työtä, joka ei näy talosta ulospäin, on järkyttävän kallista ja itse ainakin kunnioitan perhettäni sen verran, että vanhassa talossa on ehkä syytä kiinnittää hippasen huomiota näihinkin asioihin....
Lopuksi, kunnioituksena muurareiden tekemälle työlle, pojat suojasivat koko piipun sisäisen kokonaisuuden jo syksyllä talolle tilatulla piipun hatulla. Oli sen verran tiivistä rakennetta, että ensimmäinen vesisade sitten slammauksen oli valuttanut kellarin lattialle asti, juu, ihan sinne pohjakerrokseen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti