Nyt ollaan jo päästy kellarissa pintakäsittelyä harrastamaan. Juhlavaa, kummallisen ihmeellistä! Kalkkimaalauksen harjoittelu jatkuu pitkin kellarin seiniä, ja nyt se jo näyttääkin sujuvan kuin vanhalta tekijältä. Eli helppoa on se, kannustan kaikkia ihan rohkeasti kokeilemaan. Ei tarvita kuin palttiarallaa oikeat välineet, sinnikkyyttä ja lopputulos on hyvä. Voisin jopa jonkin verran erilaisia pintoja erilaisilla maaleilla maalanneena sanoa, että ensimmäinen maali, joka peittää (ei siis korosta) maalattavan pinnan epätasaisuuksia ja virheitä ja antaa anteeksi pohjatöissä pinnanneelle. Katon maalaaminen maitomaisella maalilla on yksi paskamaisimmista hommista ikinä - ehkä, en varmaksi osaa sanoa, kun en poistanut itse niitä viemäreitä enkä piikannut pikiä saunan katosta....
Tällä kertaa läksin kokeilemaan valmiilla maalilla, eli kokeilussa oli Maatilan kalkkimaali. Perinteinen hautakalkista valmiiksi sekoitettu maali. Lotraamisessa ei kyllä ihan kamalasti hävinnyt tuolle perinteiselle kalkkitahnalle, oli ihan käsin leivottava kalkki pohjasta liikenteeseen, jotta maalin sai tasoitettua. Peittävyys ja maalattavuus oli ehkä hieman jykevämpää luokkaa kuin kalkkitahnasta tehdyn maalin, tahnasta tehdyllä maalilla maalatessa olisi pitänyt varmaan laittaa enemmän kerroksia päästäkseen samaan peittävyyteen. Tosin, sekoitussuhteissa varmasti myös salaisuutensa, eli ei ihan suoraan johtopäätöksiä vedettävissä. Lisäksi varmaan tahnoissa on eroja, kuten myös valmiissa maaleissakin. Noudatin edelleen välisuihkutteluperiaatetta ja vastoin ohjeita, ohensin maalin kalkkivedellä...Epäilyttävää sellainen puhtaan veden sekoittaminen maaleihin.
Hienon näköistä kuitenkin tulee! Valoisaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti