Viime viikkojen edistysaskeleita - keittiö ja sen lahot

Rahahuolten lomassa unohtuu aivan ne mahtavat edistysaskeleet, joita kuluneiden viikkojen aikana on otettu. Se on kumma, miten sitä ihminen on oikeasti niin pessimismiin päin kallellaan, että murehtii vaan siitä kaikesta, mitä ei voi saada, eikä totta totisesti iloitse kaikesta siitä, mitä on jo saavutettu. Tässä hieman niitä iloisia edistysaskelia.

Timpurit korjasivat keittiön lahon seinän sisältä ja ulkoa. Se odottaa levyillä suojattuna uutta ulkolaudoitustaan. Alajuoksu korvattiin uudella kuusipuisella alajuoksulla, pystyihin laitettiin mäntyä, alle bitumikaista.

 

Seinästähän varisi aika tavalla puruja, kun lahoa purettiin. Ongelmaa yritettiin ensin korjata samalla tekniikalla kuin rakennusvaiheessa on toimittu eli puskemalla purua seinän sisään yläpuoleiselta avoimelta lapeullakolta. Tiivistys ja uuden purun laitto ei kuitenkaan onnistunut sitä kautta, ongelmia aiheutti seinään laitettu hölynpöly eli ureavaahto tai joku rakenteellinen poikkipuu. Puru ei siis laskeutunut painamisesta huolimatta. Muuten eheää ja hyvinvoipaa seinää ei haluttu purkaa pelkän eristeen lisäämisen vuoksi ja niin ongelma korjattiin ikkunan alla kulkevasta poikkilaudasta. Lauta avattiin, yläpuoleiset purut tiivistettiin tunkemalla kaitale selluvillaa seinään ja alapuoli täytettiin uudella puhtaalla kutterinlastu/sahanpuruseoksella.

Keittiön katon välipohjavasojen isot lahot leikattiin pois ja korvattiin samalla kamalla, eli 25 cm leveällä täyspuutavaralla. Lastoituksetkin tehtiin ihan perinteisellä puulla, kaksi perinnerakentajaääntä vastaan kahta ääntä kertopuun tai vanerin puolesta (arkkitehdin ja superkokeneen maallikon).Taas hipisteltiin. Ihan varmasti ihan yhtä hyvä kun alkuperäinen rakenne, ei sekään niin kovin kummallinen ollut.

Välipohja paperoitiin bitumi"terva"paperilla, vissiinkin Paavolla muistaakseni (ja nyt ei kannata kysyä miksi sillä eikä tavallisella raksapaperilla. Itse olisin kyllä tällaisessa välirakenteessa mennyt sen kanssa, mutta perinnerakentajatimpuri päätti, vissiin koska niin yleensäkin tehdään tai koska aikaisemminkin siinä oli mustaa paperia...Ottaen huomioon yläpuoleisen tilan nopeasti harvenevan rakenteen, ei sillä kuitenkaan vissiin ole väliä.). Välipohjan eristeeksi laitettiin sitä samaa, mitä aiemminkin, eli purua ja kutterinlastua, uutta kuitenkin.Yläpuolelle tulee tyttöjen kesähuone, eli ihan sama kylmä lapeullakko kuin aikasemminkin, mutta lattiaan laitetaan lattiarempasta ylijääneet höylätyt laudat, niin että siellä on sitten mukava tassutella. Palautetaan tilaan siellä olleet vanhat hetekat ja annetaan seinien koloista löytyneiden käpyukkeleiden olla.

Kyökissä homma jatkui katon laudoituksella, siitä ei ole mitään todistusaineistoa, kun olivat rakentajamme olleet sen verran nopeita, etten ehtinyt kameran kanssa väliin. Pintaan oli jo niitattu rakennuspaperi (se Elteten VLC +) kun ehdin paikalle:

Kuvassa näkyvä pystyrivistö odottaa tukemista, kyseessähän on lahovaurioisia vasoja kannattanut edellisen isännän moottorisahalla muokkaama kantava seinä. Sitä tullaan tukemaan uusin rakentein, vanhojen vaurioiden korjaamiseksi, kevyellä Kerto S palkilla ja liimapuupystyillä. Lattian alle jäävääkin kantavaa palkkia jäykistetään ja tuetaan entisestä. Siitä enemmän kun saadaan tuo tehtyä. Juuri tämän haastavan kohteen suhteen olin elänyt toivossa, että timpurit hoitaisivat homman alta pois, mutta taitaa kaatua meidän kontolle sekin ongelma, viitaten niihin budjettikysymyksiin.

Paperointi sai pian pintaansa Huokoleijonaa ja kattoon Halltexin puskusaumallista perinnelaattaa, edelleen tasaladontana. Erityisen ilahduttavaa! Näyttää melkein valmiilta verrattuna aiempaan lahonäkymään. Seinä on ehjä ja välipohja myös. Enää pintahommia tähän kohtaan (mitä yhdestä särkyneestä ...lattiasta, tai sähköistä tai patterista....).