Hyvä siitä tulee: Keittiön valmis lautalattia

No onpas ollut oivalliset lautalattian asennusilmat. Ukkostaa, sataa, kuuma kuin höyrysaunassa ja ilmankosteus samanmoinen. Melko kaukana oivallisen kuivasta pakkassäästä. Mutta mentävä on, kun mentävä on. Urhea nuori isäntä on viettänyt hikisen viikonlopun apureiden kera vääntäessää propellia 33 mm kuusilautaa köökin lattiaan. Puu on siis seissyt tammikuusta lähtien, joten periaatteessa se oli kohtuullisen kuivaa - ennen näitä nihkeitä heinäkuun hikipäiviä. Nyt kuivuudesta tuskin on turha haaveilla, mutta kun juuri nyt on se lattia sitten laitettava.

Hintaa vastavarten lattiaamme tilatulle höylälaudalle tuli n. 1,20 metri. Toimitus tuli Vainion sahalta Järvenpäästä, 5,40 pitkinä kankina. Leveyttä laudalla on sem 9 cm ja se oli kaposinta lautaa jota saimme tilattua. Ei tässä mitään romanttista tunnelmaa olla hakemassa, autenttista rintamamiestalofiilistä;-) Lautoja menee siis 11 metrille, joten aikas kova vääntäminen siinä on kuulemma ollut. Mutta neliöhinta ei kyllä ole kummoinen. Enää siis 5 huonetta, joista yksi 40 neliötä. Jee. Mutta iloitkaamme tästä ensimmäisestä taidonnäytteestä.

Laudat kiilattiin voimalla tiiviiksi, ensin ruuvattiin kakkosnelonen koolinkeihin, jonka jälkeen lattiantekijät käyttivät uskomattoman monimutkaiselta kuulostavaa kiilausmenetelmää ponttien kiristämiseksi. 4,60 pitkän laudan kiilaamisessa käytettiin kuulemma kahdeksaa kiilaa, koska ei ollut toivoakaan saada ponttia tiiviiksi yrittämällä kiilata lautaa "epätahtiin". Alku saatiin kuulemma aikaiseksi hakkaamalla vasaralla tai moskalla lyöntipuuta käyttäen lauta ponttiin (alkuasetelman aikaansaamisessakin oli kuulemma melkoinen tekeminen muutaman laudan kohdalla), mutta tällä menetelmällä tai perinteisellä "väännä lauta taltalla kampeamalla ponttiin"- systeemillä ei ollut toivoakaan tiiviistä lattiasta. Menetelmän hyvä puoli oli se, että tasainen tiivistäminen onnistui kätevästi myös yhdeltä mieheltä.

Saas nähdä, millaisia rakoja pakkaspäivät tähän lattiaan tuovat. No, ei niiden alkuperäistenkään jälleenrakennuskauden talojen lattioiden asennuksessa keretty talvipakkasia odottelemaan, eiköhän ne laitettu just silloin kun piti, niinkuin nytkin. Rakoja lautalattiassa kuuluukin olla, että suotta niitä itkemään, jos ilmestyy.

Tuntuu sääliltä pistää tuohon maalia pintaan, on se niin korea. Luulen, että se ensimmäinen siveltimenveto saattaa pikkuisen jännittää. Uulan lattiamaalia kohta tuohon pintaan meinaamme sutaista, ruskeaa, jos vain oikea sävy löytyy. Ensimmäinen koekappale (väri Kahvi) oli liian tumma.