Ukki, vanha muurari mestaroi nuoren isännän kanssa vanhoista tiilistä hienon muurin köökkiin, hieman leveämmän kuin alkuperäinen tukin päällä seissyt.
Muuri ja piippu saivat pintaansa rapninkia myös ja kokonaisuus on nyt...tsadaa: VALMIS! Alustava rappaus tehtiin kotimaisella JuHo kalkkisementtilaastilla. Meillä on luotettu JuHoon monessa paikkaa, tarttuu hyvin, sopiva raekoko, nätti pinta, helppo hierrettevä. Ei lisäaineita. Alusta (vanha puhtaaksi piikattu piippu ja kierrätystiilistä muurattu palomuuri) putsattiin harjaamalla ja kostutettiin. Pesuaineet jätettiin väliin, ehkä olis ollut tartunnan kannalta viisasta? Pintaan laitettiin myöskin kotimaista Lakka -antiikkilaastia, joka oli todella hankalasti saatavissa. Lohjalta saakka piti käydä hakemassa. Mutta näin tehtiin, koska Lakan antiikkilaasti on ainoa perusvalikoimissa oleva antiikkilaasti, jossa ei ole "ominaisuuksia parantavia lisäaineita" eli epämääräistä settiä muovikuituja ja sitkoja. Joka ikinen rautakauppa pääkaupunkiseudulla on täynnä Vetonittia ja muita muovitettuja merkkejä. Tarkkuutta valintoihin vaaditaan ja sinnikkyyttä selvittelyyn, jos haluaa pysyä lähellä mahdollisimman lähellä perinteisiä maanläheisiä materiaaleja! Muovivahvikkeisten laastien hygroskooppisuudesta on vaikea sanoa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti