Nyt on ollut sen verran kiihkeätahtista remontointia, että talon remonttipäiväkirjaa ei ehdi millään pitää yllä tasatahtisesti. Hämmentävää on se, että monessa kohteessa on tultu samanaikaisesti pintakysymyksiin ja yhä enenevässä määrin päivittäiseen rutiiniin kuuluu sellaisten ratkaisujen tekoa, joita joutuu sitten katselemaan sen seuraavat 30 vuotta. Ehkä jotain tapettia saattaa joutua uusimaan ja maalipintoja putsailemaan, mutta muilta osin pyritään remonttivapaaseen taloon. Kuulostanee utopistiselta tavoitteelta rintamamiestalossa, mutta tällä ei tarkoitetakaan nyt jatkuvaa nysväämistä erilaisten ikkunoiden kunnostusten ja katonpaikkausten kanssa vaan sisämateriaaliratkaisuja ja sisustusvalintoja, joiden pitäisi ainakin jossain määrin olla kestäviä, muodittomia (kyllä, juuri niin, muoti on hanurista) ja korjattavia. Eli ei trendilaattoja, MDF- kaappeja jne, kyllä paksuille hiomiskelpoisille lattialaudoille, ajattomille perusklinkkereille ja hienopuusepän tekemille huullosovisille koivuisille keittiökaapeille. Paljon, paljon pohdittavaa siis. Ja järkyttävän paljon tekemistä ja yksityiskohtia. Yritin valita kuvia, jotka kertoisivat siitä mitä ollaan viime aikoina tehty, mutta niitä oli niin valtavasti, että on täysin mahdotonta koota kattavaa kavalkadia. Tässä kuitenkin keittiön kohdalta esimerkkiä siitä, missä nyt ollaan menossa:
Paluu vanhaan pohjapiirustukseen ja siivouskomeron comeback,
muurin rappaus ja suoristus mukaanlukien.
Pintamateriaalien käsittelyä ja paikalleen nakuttelua, peittävää Osmoa Helsingin erikoishöyläämön oksattomiin keilapaneeleihin.
Kuusilautaa 33 mm, kieroa kuin kuusi olla voi, kiilaten kolmen akrobaattisen miehen voimin lattiaan. Keittiöön tulee kokopuinen, ei katkossaumoja. Kiinnitys Hobau-ruuveilla pontista. Tulee muuten melko napakka lattia...
Jotta tähän päästiin, keittiö piti paperoida, teipata tiiviiksi, puukuitulevyttää, sähköttää, putkittaa, patterit, saumat liisteröidä, piippu rapata neljään kertaan jnejnejne. Ja ne kaikki pohjatyöt, se suurin murheenkryyni. Kunhan keittiö on valmis, teen jonkun megalomaanisen kuvakoosteen, koska tämä huone on ollut ehdottomasti koko projektin vaikein, haasteellisin, kettumaisin ja vaikein uudelleen. Onneksi on apua saatu, vapaaehtoista ja maksettuakin. Hiki valuu ajattelemisestakin. Kohta on tässä vaan tapetointia ja maalausta tiedossa. Hurraa! Keittiömies kävi ottamassa mitat kalusteita varten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti