tiistai 22. marraskuuta 2011

Väliaikaiset portaat ja keittiön purkua

Huu, meidän blogilla on ensimmäinen ihan ulkopuoleinen virallinen jäsen! Olen todella otettu, että joku muukin kuin oma äitini lukee höpinöitäni. Tervetuloa Koivurinteen rouva, ja kiitos kivoista kommenteista! Kaunis, kaunis blogi sinulla. Tämähän on jännittävää, alkoi heti tulla paineita;-)

Kiitos viikonlopun talkooapulaisille, saatiin väliaikaiset rappuset ja salaojituksen tieltä evakuoidut luumupuut istutettua. Saapa nähdä ottivatko nokkiinsa vai lähtevätkö vielä keväällä kasvamaan.


Portaista tuli hyvät ja tukevat ja ennenkaikkea, ne saa nopeasti laitettua kahteen osaan ja siirrettyä lahoakin lahomman keittiön seinän korjauksen tieltä ja koottua kätevästi takaisin.



Viime viikon saldo oli muilta osin heikonlainen, koska nuori isäntä oli kiireinen maallisten tavallisten töidensä kanssa. Kiireidensä ohella hän kuitenkin jumppasi tulevan teknisen tilan ja saunatilat tyhjiksi talokauppaan kuuluneesta polttopuuarsenaalista. Siinä olikin yhdelle miehelle kantamista ihan kokonaisen työpäivän tarpeiksi:


Saihan isäntä hankittua myös professionaalin näköisen työmaakeskuksen, jota vaarallistakin vaarallisemmat käsiin murenevat pistorasiat edellyttävät:



Tänään taas oli varsin työteliäs päivä kaikin puolin, kiitos armaan äitini tarjoaman lastenhoitoavun (onpas paljon saatu jeesiä, mahtavaa!). Yläkerran makuuhuoneiden tavaroiden inventaario nytkähti vauhdilla eteenpäin, paljon mukavaa säästettävää, mutta myös paljon roskiin menevää, ei niinkään kierrätettävää:

 

 

Tällä merirosvolipulla leikkinyt lapsi on jo eläkeläinen;-)

Sitten kiintoisaan keittiönpurkuprojektiin....

Keittiö on talon yksi haasteellisimmista kohteista, koska se muodostuu kahdesta osasta - ruokailutilasta ja läpikuljettavasta keittokomerotyylisestä tunnelista. Visioimme alunalkajeen näiden kahden tilan välistä seinää purettavaksi, koska olemme keittiötilan suurkuluttajia. Vaikkakaan emme haluaisi talon henkeä/ pohjapiirrustusta muutella liiemmälti, olimme halukkaat tähän ratkaisuun, koska perheemme enimmäkseen elää keittiössä. Rakenteita tunteva insinööri torppasi tämän ajatuksen kertomalla meille, että seinänpurku vaatisi suurehkoa palkitusoperaatiota. Näin ollen olimme taipuvaisia taittumaan olemassaoleviin raameihin. Suunnitelman suunnaksi muuttui vain siivota keittiön rakenteita ja avata tilojen väliin lasten valvontaa varten aukko. 

Nuori isäntä ryhtyi purkamaan ja löytyikin syitä siivota: hiirenpesiä ja likaisia työtakkeja keittiön seinien välissä - yök! (Aikaisemmin löytynyttä: kyljys 70-luvulta tiskialtaan takaisissa polyuretaaneissa). Vinkki: kannattaa välttää pintaremontoituja asuntoja, yllärit kaupanpäällisiksi....y-y-y-yyyhh...



Kiinnostavaksi asian teki se, että purkuhomman edetessä kävi ilmi, että seinärakenne ei olekaan alkuperäinen. Joku onkin aikaisemmin remontoinut tätä kantavaa seinää välittämättä mistään turhanpäiväisistä rakenteita tuntevista lujuuslaskijoista ja rakennesuunnittelijoista. Näin on siis oviaukkoa aikaisemmin levennetty: pystytuki poikki vaan niks naks, ja oviaukko suuremmaksi riks raks.



Kiinnitä huomiota jännittävään kantavaan ovenkarmiin....mitähän tälle nyt sitten oikein pitäisi tehdä? Uudempi sijaispalkki kantavassa seinässä kun on siinä aiotun kurkistuluukun kohdalla, ja seinän rankka palkitusoperaatio kyseenalaistui juurikin tämän kiintoisan tukevan ovenkarmin vuoksi. Tässäpä pähkinää pohdittavaksi tuleviin suunnitteluiltamiin. Mikä niissä vanhoissa taloissa nyt on sitten siis sitä "alkuperäistä"? You never know....

Lattianalunenkaan ei näyttänyt kovinkaan siistiltä, kuivalta ja homeettomalta kylläkin. Tässä joutuu kyllä hygieniasyistä vaihtamaan purut, ja viemärinkunnostus töiden ohessahan se meneekin ihan luonnostaan muutenkin.



Purku levisi entisen televisio/ kirjastotilan, tulevan virallisen illanistujaishuoneen puolelle. Ruma, synkkä levykatto saa lähteä ja tilalle tulevat sitten joskus olohuoneen tyyliin vanhat perinteiset Haltex-levyt.


Ja taas on siivottavaa. Tänään aikaisemmin niin siisti ja tyhjä illanistujaishuone/virallinen ruokailutila on taas kuin pommin jäljiltä. 

2 kommenttia:

  1. Kyllä täälä muitakin lukijoita on!!!! :) ei kyllä yhtään enää tunnista sisätiloja samoiksi kun oli lokakuun alussa! Kauheasti ootte saanu aikaseksi jo näin lyhyessä ajassa :) Edelleen ootellaan josko stadilaiset vois olla jotenki avuksi kans, vai onko niin että viikonloppuna voi vaan ilmestyä paikalle ja olettaa että töitä löytyy :p

    VastaaPoista
  2. Te ootta vähän niinku perhettä, että ei teitä lasketa;-) Muutakuin työvahvuuteen tietty! Nuori isäntä siellä raataa, ja on aina varmasti iloissaan vapaaehtoisista apulaisista. Ens su on pakollinen juhlavälipäivä....

    VastaaPoista