sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Piippu, hormit ja ilmanvaihtokysymykset

Lainsäädäntöpuolesta

On ollut hieman vaikeaa löytää yksiselitteisiä ohjeita paloturvallisuuteen, kun emme tienneet MISTÄ pitäisi etsiä...Miksihän, koska kaikesta on selkeästi aivan yksiselitteisesti määrätty ihan laissa. .Netin ihmeellisestä maailmasta ei millään meinannut löytyä tietoa siitä, kuka ja mikä määrittelee paloturvallisuusasioita. Piirinuohooja sanoi, että kysykää muurarilta, sellaisem löytyminen vain otti vähän aikaa. Eikä se muurari niitä ympärillä olevia rakenteita kuitenkaan ehjää. Palotarkastajan olis tietenkin varmaan voinut pyytää paikalle, mutta tässä vaiheessa on syytä suhtautua hieman epäilevästi kaikenlaisiin viranomaisiin, pistävät vielä asumiskieltoon koko mörskän.

Rakentamismääräyskokoelman Pienet savuhormit ohjeistuksessa on ihan tosi selvät detskukuvat kaikista sallituista liitoksista piippuun ja piipun ympärillä olevista asioista. Nyt pitäisi enää miettiä, miten tämä vanhus väännetään tuollaisiin asentoihin purkamatta sitä kokonaan ja rakentamatta uusiksi....

E1
Rakennusten paloturvallisuus määräykset ja ohjeet,
Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta

E3
Suomen rakentamismääräyskokoelma, Pienet savuhormit, Ohjeet 1988

Ylipäänsä jos mikä lakipykälä (eli se, miten asiat oikeasti pitäisi raksalla hoitaa) askarruttaa, tietoa voi etsiä täältä, Suomen rakentamismääräyskokoelmasta:

Pointtihan tässä jutussa on se, että soveltaa voi, ja "ennenvanhanen" rakennustapa on sitä mitä on. Paljonhan taloja on edelleen pystyssä, joissa näistä nykysäädöksistä ei ole kuultu laisinkaan, mutta on myös monia, jotka eivät selvinneet. On mielestäni syytä ottaa nämä asiat vakavissaan, kyllä kuolemaan johtaneet tulipalotapaukset turhan usein syttyvät näissä rintamamiestalotyyliin rakennetuissa puuvirityksissä. Meilläkin on ihan muutama kuutio 60 vuotta kuivattetua ilmavaa sytykettä. Ei tee mieli lähteä kokeilemaan tällaisella asialla. Ennenkaikkea, tämä aika, vaiva ja työ, puhumattakaan rahanmenosta - nyt yritetään tehdä kaikki niin, että saisimme nauttia tästä kaikesta ihan rauhassa murehtimatta.

Talon keuhkot eli piippu

Piippu lähtee talon kellarista kahdeksanhormisena. Kaksi laitimmaista on koko kiven hormeja, toisessa ollut aikaisemmin saunan kiuas ja toisessa öljypannu. Öljypannun hormi on osoittain putkitettu, ei tiedä miten pitkälle. Piippua kun katolta katsastaa, siellä näkyy pyöreä metallinen pää, alakerrassakin samanlainen. Välimaastosta ei vielä kukaan osaa lausua mitään.


Piippu jatkuu keskikerroksesta kymmenellä hormilla. Kellaria harjan suuntaisesti jakavan kantavan seinän päälle on rakennettu keskikerroksesta lähtien kaksi lisähormia. Tämä käytäntö on kuulemma ollut ihan yleinen 50 luvulla kun tiilistä ja muusta on ollut pulaa, ideana on ollut säästää tiiliä. 

Talossa on ollut aikaisemmin keittiössä puuhella, ostaessamme talon ainoa tulisija oli saunan kiuas. Piirinuohoojan mielestä piippu näytti ihan hyväkuntoiselta, joskin hänen mielestään pelkkä saunan kiuas oli pikkuisen vähän tulivoimaa piipun kuivana ja hyvinvoivana pitämiseen. Tilannetta arvioineiden piippufirmojen näkökulmasta tilanne oli paha ja piippu vaati slammausta, niistämistä, pellitystä jnejnejne

(slammaus=piipun hormin massaaminen laastilla tai vahvistetulla pinnoitteella sisäpuolelta)
(niistäminen= piipun piippuosan, eli katolla olevan töräleen purkaminen ja uudelleenmuuraus, ihan tavallinen operaatio, jolla piippua huolletaan, kun muuta ei enää ole tehtävissä. Piipun katonpäällisen kohtuullinen kunnossapysymisikä 50-100 vuotta.)
(pellitys=se mikä meillä pissii pitkin piipun vartta lumien sulaessa, vesisade havaintoja ei vielä ole)

Koska haaveilemme talon tulivoiman lisäämisestä, katsomme nyt kuitenkin parhaaksi huoltaa piipun mahdollisimman monin tavoin. Slammaus/piikkaus yms. sottatyön on nyt kiva hoitaa alta pois, kun talo on muutenkin pirstaleina, joka suunnasta on helppo työstää samanaikaisesti ja sotkua on muutenkin joka puolella. Sauna tietenkin pysyy puulämmitteisenä, mutta palautamme keittiöön puulieden, joskin pienen, ja varaudumme siihen, että jossain vaiheessa meillä on myös varaa hankkia takka. Voi jäädä unelmaksi, mutta perustustyöt on nyt mahdollista tehdä kohtuullisin kustannuksin, tulevaisuudessä sitten lähes mahdotonta jos paikat suljetaan tätä huomioimatta. 

Paloturvallisuusrikkeet

No niin, kun tätä hanketta on sitten ryhdytty toteuttamaan olemme törmänneet melko moneen rakenteelliseen ongelmaan. Piippua on rakennusvaiheessa käytetty talon tukirunkona, joka tukee kaikkea mahdollista. Yli 30 mm leveä puu ei kuitenkaan saisi koskea piippuun... Tässäpä siis muutama haasteellinen kohta:


Neljä puolikkaan talon levyistä välipohjavasaa kiinnitetty suoraan piippuun.

Ei ns. hiekkalaatikoita, joka puolelta purut menevät kiinni piippuun eikä joka paikassa ole vaadittavaa tiilen levyistä reunusta, kuten tässä keittiön kohdalla purut olivat ihan kiinni piipussa alunperin.

 Palomuuri seisoo keskikantavan hirren päällä.

 Toisellakin puolella kantavan seinän alla oleva kantava hirsi menee kiinni piippuun oikein huolella, osa siitä on oikein rappauksen kanssa läästitty piipun sisään.


Näiden lisäksi kattotuoleista yksi nojaa piippuun, tästä iloisesta rakenteellisesta detaljista on ollut vaikea saada kuvaa. 

Muurarimme totesi, että on todellinen ihme, että talomme on vielä olemassa. Ehkäpä ansio on edellisen omistajan laiskassa tulenkäytössä. Tai koko pytinki on ollut hyvin siunailtu, joka toisessa raakalaudassa on kalan kuvia, Iktyksia. Oli miten oli, henkilökohtainen vakaumukseni tukee enemmän palovillan ja paloturvallisten materiaalien käyttöön. Kaikki rakennusaikaiset luovat ratkaisut huomioiden, ei ihmekään, että näistä saa viikko toisensa jälkeen lueskella uutisista....

Paloturvallisuuden vuoksi hormijärjestelyyn pitää kiinnittää huomiota. Muurarin kanssa päädyimme siihen, että laitetaan kaikki savuhormit niin sisälle piippuun kuin mahdollista, ja kaikki yhteen laitaan. Tämä ei tietenkään piipun tasaisen lämpenemisen kannalta ole optimaalisin ratkaisu, mutta verrattuna koko talon ylikuumenemiseen...

Kun savuhormeja uudelleen organisoidaan, tulee tietenkin pitää sitten mielessä se toimiva ilmanvaihtokin. Eli kaikkiin huoneisiin kaikkiin kerroksiin niitä poistoaukkoja pitää myös olla. Painovoimaiseen ilmastointiin aiomme näet luottaa jatkossakin. Kellarista on 9-10 metriä piipun huippuun, joten uskomme siihen, että se riittää kun saadaan vielä ne tulisijat käyttöön lämmittämään ilmaa. Optiona pidämme mahdollisena huippuimurin asentamista huuvan alle tulevan hormin nokkaan, jos ruuan käryt ei sittenkään sitten tykkää kunnolla poistua. Kaksi ammattimuuraria on meille vakuuttanut, että kyllä se riittää, että ei kannata sitä huipparia heti sinne olla asentamassa. Katsotaan, sanoi kokki kalaa paistaessaan...

Slammaus

Löysimme muurarin/firman täältä etelästä, jolla oli hallussaan sekä pönttöuunin teko, että piipun slammaus. Miehiä on ollut hippasen vaikea saada paikalle, organisointiosastolla parantamisen varaa. Nyt on kuitenkin slammaustyö päässyt alkuun. Sen kustannukset syövät meidän perikatoon, mutta emme oikein viitsi tätä työtä ohittaakaan. Piipustamme tehtiin heti alkuunsa reikäjuustoa! Kääk!




Samalla asennellaan puuttuvia pellityksiä ja tehdään läpivientejä mm. pönttöuunin hormille, jotta se saataisiin paloturvallisemmin piipun keskivaiheille. Hommassa olikin monia yksityiskohtia, joihin piti saada selvyyttä ennen slammausta, hyvä, että muurari oli asiaa pohtimassa eikä joku hormistofirma. Esim. hellalle piti tehdä nuohousluukku, ja piti miettiä käytännössä miten sen nuohous arkisesti hoidetaan. Lisäksi muurarilla todellakin oli kaikki paloturvallisuusetäisyydet hallinnassa, joten samalla tulee mietittyä mahdollisia sisustuspinnoitusasioitakin (esim. saunan katon panelointi jne).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti