Hurja viikko takana! Karhunpesällä on käynyt aikamoinen sutina, talo on herännyt talvihorroksestaan. Kuten aina, tapahtumien keskipisteessä ei muista dokumentaatiota. Valokuvien määrä on siis vähäinen suhteessa tekstiselosteisiin.
Työhuoneen seinien levytys on valmiina, katto nakuteltu Halltexin perinnelevyillä, seinien saumat liisteröity sanomalehtipaperilla ja kyseessä olevaan tilaan tuli pohjamaalaus koemielisesti Uulan Into - maalilla. Perinnerakentamismuusani kielsi puukuitulevyjen pohjamaaluksen ja Into- maalin käyttämisen "koska vesiliukoisia maaleja ei kannattaisi sotkea mihinkään ja koska siitä ei ole pitkäaikaiskokemuksia eikä maalia saa ikinä, ikinä, ikinä enää pinnasta pois ja joudutte sitten purkamaan levytyksen". Uskon kyllä tämän kaiken, mutta koska epätoivoavuksemme palkatut ammattilaiset käyttävät mielellään tätä työskentelystrategiaa, kokeilkaamme sitä nyt tämän huoneen kohdalla, jotta saisimme joutuisasti valmista jostakin tilasta. Onhan noita huoneita sitten vielä liisteröitävänä ja paperoitavana, eikä tuo talo nyt yhden huoneen maalauksesta pilaannu, kun sen Into-maalin pitäisi kuitenkin olla vesiliukoisuudestaan huolimatta "hengittävää" ja monet muut perinnerakentamisen ystävät ovat sitä kehuneet. Kuudenkymmenen vuoden päästä sitten nähdään....
Samanaikaisesti muualla talossa...
Maalämpöpumppu on siirtynyt sinne, missä sen koti vastaisuudessakin on. Jännitimme kovasti, mahtuuko pumppu kääntymään pystyasentoon uudessa teknisessä tilassaan, epäilimme kääntösäteen olevan liian ulottuvainen. Mutta kas, kaksi ja puolsatakiloinen jääkaapin näköinen pömpeli oli asettunut oikealle paikalleen Seneran kantoavun ja nuoren isännän voimin, samoin kuin pieni pullea puskurivaraajakin. Tekninen tila on mielestäni todella UPEA! Hienot kalkkimaalatut seinät ja veistoksellisen upeat kupariputkitukset. Vesi ja sähkö vielä puuttuu, mutta MELKEIN valmista on. Kaikki on mennyt Seneran suhteen tähän asti NIIN putkeen, vielä viime metrit menossa ja sitten vois jo suositella.
Ja muistutuksena, tämä kuvapari, sama tila, samasta pisteestä, ennen ja jälkeen! Ja me teimme sen, että voi ihminen olla ylpeä, ensimmäinen pykälä alkaa tulla valmiiksi. Mikä valo, mikä valkoisuus!
Putkistosta toiseen. Olemme löytäneet LVI - asentajan. Hallelujaa! Ihminen, jolla on positiivishenkinen suhtautuminen vanhoihin taloihin. Jahka yhteistyömme pääsee käyntiin, voimme lausua tästäkin tapauksesta enemmän. Mutta putkialan ammattilainen, ihminen, joka ei huokaillut meikäläisen "putkien pitää olla kauniisti" -pyynnöille ja LVI- asentamisen esteettisille ja muille laatuvaatimuksille. Hintakin tuntui kohtuulliselta. Ainakin kohtuullisemmalta, kuin sen firman, joka kävi tekemässä pohjaviemärit ja kiskuroimassa meitä aloittelijaidiootteja.
Kerrottakoot muille tyhmille amatööreille se, että jos kilpailutatte LVI -asentajia, kysykää, mistä kate KOKONAISUUDESSAAN koostuu, mikä on tuntipalkka ja paljonko tarvikkeissa on kate....Tuntihinta ei paljon merkkaa, jos kate onkin tavaroiden puolella. Ok-hinta tarvikkeista on siis palttiarallaa -10%- 20% listahinnosta + alv, EI +10% listahintoihin+ alv.....Oppirahat, tyhmyydestä sakotetaan jnejnejne....
Piippumme on reikäjuustoa. Muurari on aloittanut työnsä, piippu slammataan kaikilta käyttöön suunnitelluilta kanaviltaan ja järjestellään hieman systeemeitä uusiksi. Pönttöuunille, puuhellalle ja kiukaalle tarvitaan tulihormit ja lisäksi putsataan saunan vanha savuhormi kellarispan ilmastointikäyttöön ja slammataan liesituulettimen virkaa tekevä huuvan sisään jäävä hormi. Luotamme vastaisuudessakin painovoimaisen ilmastoinnin voimaan. Vasta jos se osoittautuu tehottomaksi, kokeilemme muita kikkoja, kuten huippari piipun päässä. Lisäksi slammausta hoitava firma tarkistaa öljypannun käytössä olleen hormin tilanteen ja katsastaa, mikä on kyseisen hormin putkituksen tila. Tämä piippuoperaatio vie meidät totaaliseen vararikkoon, 150 euroa metri. Totesimme vaan, että tämä operaatio on pakollinen, turvallisuus- ja hyvinvointitekijä. Talon keuhkojen huolto ja puolivuosisataistarkastus. Tekijä ei ollut halvimman tarjouksen tehnyt firma, vaan muurari, joka osaa myös pönttöuunibisneksen. Näin ollen hormien paikan on päättänyt alan asiantuntija joka sitten voisi myös huolehtia tulisijamme tekemisestä. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, paloturvallisuus on todellinen haaste!
Uskokoot ken voi, tulosta alkaa näkyä. Mutta vielä tuntuu liian kaukaiselta haaveilla muutosta. Ehkä pian, ehkä pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti